It teases your head

Holding onto what's golden

Aki on maailman paras veli, en usko että kellään on parempaa. Ei voi olla. Ja Niko moshaa Misery Busineksen tahtiin ja Peksin tonttulakki ei oo vielä valahtanut silmille, niinku se sit loppuillan olikin.

Ärsyttää miten laiskasti nykyään dokumentoin omia juttujani ja kaikkea kivaa mitä mun elämässä tapahtuu. Tänne dokumentointi on toissijaista verrattaessa leikekirjan päivittämiseen, vitsi mä oon ylpeä mun kirjasta! Ehkä joululomalla yllätän itseni ja alan askartelemaan taas.

Mutta toistaseks voin laittaa kaiken tänne muistiin, joy! Mitähän kaikkea.. Toissaviikonloppuna (?) oltiin Riikalla ja Matilla kyläilemässä vanhalla ihanalla jengillä ja käytiin valloittamassa Laajavuori jätesäkkien ja mäenlaskutyynyjen voimin. Oonko ainoa, jonka pylly oli ihan tuhottoman hellänä niiden paakkuisten mäkien jälkeen? Mutta hauskaa oli, glögiä ja Mikki Hiiren joulukin mahtui mukaan! Perjantaina sit vaan vanhan ja ihanan jengin tytöt kokoontuu meille ja ohjelmassa on tyynysotaa alusvaatteissa, niinku aina. Tai niin ainakin uskottelen aina Juskalle, niinhän me tytöt aina vietetään yhteistä aikaa.

Viime viikonloppuna oli Annen ja Reetan pikkupikkujoulut ja talo täynnä hyviä ja mahtavia ihmisiä. Playlistiin kuului lähinnä Paramorea ( ja Limp Bizkitiä, Nerdiä, Will Smithiä ja Mambaa..) ja uskokaa tai älkää mut jopa Niko osas kaikkien biisien sanat. Asialla on ehkä jotain tekemistä sen kanssa, että Hayley Williams on nähty muun muassa Madballin ja Minor Threatin paidoissa useampaankin otteeseen ja Haylen talossa on taulu Henry Rollinsista.. mut oli huippu hauskaa! Keittiön pöytä oli täynnä herkkuja ja en voi liikaa korostaa sitä porukaa joka oltiin saatu kasaan. Ainahan iltaan draamaa mahtuu mut jos sen sivuuttaa, niin ai että mä nautin olostani, niin tuntu nauttivan kaikki muutkin. Ja Essi oli mun illan lemppari, Essi on ihana.

Kolmas ihan maailman mahtavin porukka oli lauantaina juhlimassa Jesperin synttäreitä Naavapolulla Jesperin kivassa kodissa. Jaakko, Anna, Mikko, Siiri, Jesper, Aki ja minä pelattiin Trivial Pursuitia ja ainoa joka sai oikeesti niitä paloja kakkuun oli Mikko, se on hämmentävän älykäs mies. Jesperin äiti oli tehnyt kolmea eri kakkua, jotka kaikki näytti siltä, että ne ois haettu jostain mestarileipomosta. Ja hyviäkin oli, kiitos paljon Jesperin äiti! Katottiin me sit vähän Monty Pythoniakin ja päivä oli pulkassa. Vaikee uskoo, että Jesper on näin loppuvuoden lapsi ja vasta nyt 18 mut niin se on. Oli mahtava lauantai.

Annan ja Jaakon seurasta sai nauttia vähän lisää eilen, kun ne tuli kyläilemään pilttikakun kanssa. Annalle kiitosta kakusta, tässä mä mussutan jo viidettä palaa kirjoittamisen ohessa. Lössöilyillat on mukavia ja mehän lössöiltiin ja puhuttiin syvällisiä ja syötiin hyvin. Ja joululoma käynnistetään samalla porukalla leffaillan merkeissä ens viikolla.

Mulla on kyllä maailman parhaat ystävät ja kaverit. En tunnu enää muuta tekevänkään ku ylistävän täällä ihmisiä. Mut tuskin se ketään haittaa, mukavat ihmiset on mukavia ja mukavia kehuttavia.

Oho, tulipas jaaritelua. Kerrankos sitä. Nyt nokka kohti keskustaa, jossa Jaakko ja Aki jo varmaan odottaakin. Onneks kävelymatka on vaan viis minuuttia. Kuunnelkaa Cold Worldia! Heipa!

Come on skinny love just last the year

Sweet complaining day. Ensi töikseni valitan siitä, etten oo nähnyt mun tyttöjä tänään enkä siis ole päässyt kokemaan sitä valittamisen juhlaa, jota edelliset kaks joulukuun yhdeksättä on olleet. Riikan kanssa sentään vaihdettiin yhdet valitustekstarit. Hassua, että aina tää päivä joka aikoinaan sovittiin olevan maailman ärsyttävin päivä, jona vaan valitetaan, ei oo koskaan huono. Aloitin aamun onnittelemalla Jesperiä, joka on edelleen kultapoju. Ei Jesperiä voi kun halata, kun sen näkee. Siitä tulee hyvä mieli. Töissä oli kiireinen päivä ja tuntu, että oon kerrankin tehnyt jotain. Tulin kotiin ja makasin sohvalla, selasin Jelmun/Lutakon 20-vuotis kirjan ja se on mahtava, kävin Venetsiassa nauttimassa seurasta ja herkullisesta pitsasta ja kävin Nikolla katsomassa vähän Donnie Darkoa. Päivä päättyi pitkään kävelyyn ja syvällisiin puheisiin Ilkan kanssa. Kaikin puolin loistava päivä siis. Tuntuu jo melkein pahalta keksiä jotain valitettavaa. Mut ainahan voin surkutella omaa saamattomuuttani, olkoon se tän suloisen valituksen_ylistyksen_päivän_suurin_valituksen_aihe. Kiitos.

Ja voi että mulla tuli ikävä lukioaikoja ja tyttöjä ja kahviossa istumista kun luin viime vuoden valitussatoa. Mää tytöt rakastan teitä hirmuisesti. Bon Iveria myös, siihen on hyvä lopettaa tää hieno päivä. Hyvää (t)yötä!

Give me your opinions I do miss the criticisms

Mä yllätän olemalla vähemmän punk nyt. Mut Asa ja Atmosphere osaa kyllä hommansa. En mä pysty istumaan paikallani kun kuuntelen tätä! Kiitos tästä ja kaakaosta ja olemassaolosta.

Musta on siistiä miten paljon ihmiset voi saada toisistaan vaikka ne ois aivan eri maailmoista. Vaikka ei edes etsimällä löytyis mitään yhteistä, on silti jotain mikä sitoo ja vahvasti. Aina kun alan miettiä sitä, en voi kun nostella käsiä, jotkut ihmiset on vaan niin mahtavia ettei siihen tarvi mitään sen kummempaa. Kunhan on vaan olemassa. Vitsi mä tykkään mun ihmisistä, uusista ja vanhoista. Keep 'em coming!

When life gives you lemons, you paint that shit gold

Well in the waiting room while waiting for news of you I hallucinated I could read your mind

Meidän kylppärissä ei toimi mikään, jos valot ei oo päällä. Arvatkaa onnistuuko pyykinpesu siis koskaan, kun Juska sammuttaa valot, koska se on hölmö eikä muista että mun pitää aloittaa pyykinpesu kokonaan alusta, kun se hölmö painaa katkaisijasta. Tänään mä olen aloittanut vasta kerran alusta. Alusta aloittaminen on monessa tapauksessa toimiva ratkaisu, mutta pyykinpesussa, tiskauksessa ja siivoamisessa mä en sitä siedä, en sitten mitenkään.

Mulla olis taas tuhat ja yksi asiaa mistä haluaisin kertoa mutta tiivistän sen siihen, että tykkään mun työssäoppimispaikasta hirmuisesti, Lutakon juhlat oli mahtavat enkä oo eläissäni syönyt niin hyvää seitania (seitan ja juhlat tosin poissulki sunnuntain Teijän Keittiön, koska olin autuaasti unessa lämpimään peittoon kääriytyneenä vielä siinä vaiheessa, kun Teijän Keittiön ruuat alkoi jo loppumaan) ja tykkään kun on kylmä. On raikasta kun on pakkasta ja raikas on hyvä. Ihan niin ku Subwayn vegesubi, raikas.

Mä voisin jatkaa tätä Spektor mehutusta hamaan loppuun asti.

So we made our own computer out of macaroni pieces
And it did our thinking while we lived our lives
It counted up our feelings
And divided them up even
And it called that calculation perfect love

Ps. Ajauduin selaamaan arkistojen helmiä, ollapa vielä pieni ja viaton. Pieni mä oon edelleen. Tää on kai vuosimallia 2005.

Lutakko 20 vee

Mä oon kihartanut hiuksiani kohta kaks tuntia, käynyt ostamassa älyttömän kauniit kukkapitsisukkahousut ja valinnut mekkoa mun olemattomien mekkojen kaapista kaksi päivää. Syy kaikkeen on Lutakon 20-vuotisjuhlat, jotka järjestetään Lutakon ahkerille työntekijöille joihin Juskakin kuuluu ja niinpä se lähti tänään puvun kanssa töihin ja mä täällä yhä hiki hatussa pynttään itseäni ja lähden kipittämään pienen pienet varpaat syväjäädyttävät korkkarit jalassa myös Lutakkoa kohti. Hurjaa, mua pelottaa. Mutta ehkä mä selviän, ilmaista juomaa ja ruokaa Rotin, Tuukan ja Juskan kanssa. Tulee varmasti kivaa!

Onneks Lutakossa ei haittaa, että illan mittaan mun vaivalla väsätyt kiharat suoristuu, meikit leviää poskille ja mekkokin pyörii päällä. Olo on ku vanhojen tansseihin laittautuessa mutta onneks ei yhtä muodollista. Ja jatkot Rentukassa Molemminpuoleisen Varman Tuhon merkeissä.

Katotaan näänkö huomista aamua, hurjaan seuraan lähdössä, apua.

Come on bartender won't you be more tender

I've been too candid

Now I'm barely standing

Just call me a taxi

And prepare me for landing

Mä sitten rakastan tätä naista. Mun ensimmäinen edes vähän yrityksen tapainen aie pitkään aikaan mennä ajoissa nukkumaan kaatui lahjakkaasti valloittavan naiseni myötä. Voi huh huh. Annoin Juskallekin luvan vaihtaa mut Reginaan saman tien jos siihen tulee mahdollisuus. Mä ainakin vaihtaisin. Mahdollisuutta odottaen, Booty.

Ihana nainen Re(gina) Spekt(or).

So what, I lied. I lie to me too

Trouble is her only friend and he's back again

Harry Potter ensi-ilta, Anna ja Jesper. Subway, Kalpis ja Finnkinon jättipopparit. Voi että. Sanokaa mitä sanotte mut vitsi Harry Potter on siisti juttu, varsinkin kovan luokan Potter fanien Annan ja Jesperin kanssa. Täristiin kolmestaan nyrkit suussa kun Vesa, Aki ja Temsu nauro vieressä. Oli kyllä todella mukavaa ja kaiken lisäks leffa oli tosi hyvä! Ne edelliset kun ei mitään elokuvataiteen jättiläisiä oo ollut mut tästä mä pidin valtavasti. Annasta ja Jesperistä ja tosta kolmen koplasta tykkään kans kovasti.

Mutta kuunnelkaa Rebekka Karijordia ja ottakaa huikeita tatuointeja, näin mä ainakin ajattelin tehdä, öitä.

Mob rules all

Voiko tähän olla tanssimatta?

Ei, moshaan varmaan vielä aamullakin. Ja ihan kun tän illan keikat ei ois jo riittänyt, taas tuli todistettua että Escape To Death on vaan jotain niin huikeeta että sanattomaks vetää. 53 Stabwounds ja Deal With It oli kans hyviä ja Upright soitti yllärinä ja sehän on melkein yhtä helvetin hyvä kun Etd:kin. Voi että. Keikalla ja keikan jälkeen on ihan mahdotonta olla allapäin, oon aina yhtä hymyä. Tää on mun juttu, edelleen. Vittu, huh huh. Toivottavasti kaikilla muillakin on elämässään jotain sellasta mikä on omaa ja se tekee onnellisemmaks kun mikään. Pyöräytän nyt vielä upouuden Bad Seedin seiskan levarissa ja suuntaan unten maille.

Ja ens viikon tavoite on muuten mennä ennen kolmea nukkumaan, näihin sanoihin lopetan kello 3:15 yöllä, taas.

She's giving you her best, even when you're at your worst

Mä kuuntelen kynttilänvalossa Alicia Keyesiä ja pyykkään ja tanssahtelen. Kun mieli on maassa niin ei sitä saa sieltä mitenkään ylös ennen kun ottaa itseään niskasta kiinni, laittaa kivat vaatteet päälle ja vähän tanssahtelee. Kuuma kaakao puuttuu ja mulla ois ehkä taas ihan kivaa. Mut maito on loppu. Mikä neuvoksi? Lisää kynttilöitä. Ihan pirusti kynttilöitä! Onneks joulu tekee tuloaan niin ei surut ja murheet tunnu niin suurilta.

Niin, niitä kynttilöitä.

Cause you're stronger and you're better and you're ready for whatever

I miss the comfort in being sad

Oli kyllä taas ihan huippu ilta. Mikään ei oo koskaan antanut mulle yhtä paljon kun punk ja hardcore ja tänään se tuli taas todistettua. Ei voi sanoin kuvailla miten paljon se mulle merkitsee. Se on tapa elää ja purkaa ja koota uudelleen. Se on kaikki, herran jumala. Kuinka hukassa olisinkaan ilman tätä. Toiset uskoo Jumalaan, toiset johonkin muuhun ja se mun jokin muu on kaikki se mitä maailman parhaan musiikin kuuntelu on mulle antanut. Meen ihan sanattomaks.

Mut tähän iltaan kuului vanhoja ystäviä ja ihan järkyttävän hyviä keikkoja. Viva Clarity oli kyllä mun illan suosikki, Jaakko oli huikee lavalla ja ne uudet biisit on vaan ihan helvetin hyviä. Ja Sirens, apua mikä biisi, vieläkin vaan menee iho kananlihalle. Ja Jesper nyt vaan on mun lempparipoika, eihän siitä pääse mihinkään, Jesper on ihana. Upright oli kans tuttuun tapaansa pettämättömän hyvä, jos ei Heinin bassottelun tahtiin ala tanssijalka vipattaa niin ei sit minkään. Huh huh. Mut Viva oli kyllä mahtava, tulee liian harvoin nähtyjä poikia ja poikien keikkoja. Mulla oli Jaakkoa ja Jesperiä ihan mahdoton ikävä, onneks saatiin tilanne nyt korjattua. Ihan korvaamattomia poikia ovat.
Nyt mä istun puol neljältä yöllä meidän pimeessä olohuoneessa kahta LP:tä ja kolmea seiskaa onnellisempana. Kyllä tää levykokoelma tästä nätisti kasvaa, sekin on ihanaa. Mun oli pakko tilata jotain, mikä palauttaa mut juurilleni, mistä tää koko punkelämä lähti käyntiin ja mikä on vaikuttanut muhun joskus ihan mielettömästi eli soittimessa pyörii Nirvanan In Utero. Nykyään koko bändiä on usein vaikee kuunnella, koska tähän liittyy niin älyttömästi kaikkea eikä tää nyt mitään kovin iloista musiikkia muutenkaan ole. Seuraavaks laitan Black Flagia ja Death Threatia, elämä hymyilee vaan. Mut ai että mä rakastan punkkia päivä päivältä vaan enemmän ja se on maailman hienoin juttu.

And the story's all over you

Tänään en oo lähimainkaan yhtä äkäinen kuin eilen. Kuuntelen Bon Iveria, istun teekupin kanssa ikkunalaudalla ja katson ulos. Aurinko paistaa ja on sellanen kivan viileä ilma. Ihan tyyni olo. Eilisen tunteiden vuoristoradan jälkeen tää on kovinkin rauhoittavaa ja mukavaa. Ihan seesteinen olo.

Alas istuminen on hyvä juttu. Ettei mieti huonoja asioita eikä oikeastaan mitään muutakaan, ainakaan mitään kovin vakavaa. Meidän ikkunalaudasta on tullut mun itsepohdiskelun paikka, esimerkiks nyt mietin miten paljon mukavampi olo mulla on kun oon rauhassa. Esimerkiks koulussa oon tosi kiireinen ja nauran varmaan taukoamatta ja oon koko ajan aktiivinen ihmisten kanssa mutta kotona hiljaa rauhottuminen on silti jotain ihan omaa luokkaansa. Tai sit se johtuu tästä musiikista. Oli miten oli, musta on hyvä olla kotona ja rauhallinen. Ei tarvi kiirehtiä likaisen keittiön ja kokeisiin luvun kanssa, kaikki aikanaan.

Juska aloitti tänään sivarin Lutakossa. Mitäköhän tästä elämästä tulee, kun mä olen päivät koulussa ja Juska illat töissä. Hyvä tästä tulee.

Mainiota iltaa

Mä en käsitä juoruilua ja selän takana puhumista. En vaan ymmärrä. Miten se kenenkään mieltä lämmittää puhua toisten asioista tietämättä todellisuudessa mistään yhtään mitään? Saako se oman itsensä sitten tuntumaan niin vallan mainioksi, että ollaan sitä sitten niin paljon parempia kuin ne, joista puhutaan? Ei se aja kenenkään asiaa. Vähiten puhujan, kun ei asiaan millään tavalla liity tai tiedäkään siitä mitään. Oon oman osani juoruilusta ja muiden asioiden spekuloinnista jo hoitanut ja saanut siitä niin paljon paskaa niskaan ja ennen kaikkea aiheuttanut muille ihan ylimääräisiä ongelmia, että mä oon läksyni oppinut. Ihmisestä ei voi olla mitään mieltä ennen kuin hänet kunnolla tuntee eikä kenenkään asioihin ole mitään puuttumista ennen kuin siinä on itse vahvasti mukana. Mulle voi ainakin sanoa ihan suoraan jos musta ei pidä tai teen väärin. Sitten voin vasta tehdä asialle jotain. Miten mä koskaan tajuan muuttua tai huomaan tehneeni väärin jos naapurin mummon serkun kaiman siskonpojan pikkuserkku kyräilee jossain Mikkelissä, kuinka hirvittävä ihminen olenkaan? Toisten asioiden spekuloiminen on jotain niin turhaa, ettei sanat riitä sitä kuvailemaan. Varsinkin jos sitten vielä tullaan hymyssä suin puhumaan esimerkiksi jostain yhtä tärkeästä kuin säästä.

En vittu käsitä. Luulin, että iän myötä ihmiset alkais ajattelemaan itse mutta väärässäpä olin.

Ei muuta, ehkä mä tästä sitten seuraavaksi vaikka rauhotun.

Death of a cat caused the collapse

Oon tullut siihen tulokseen, että ei oo olemassa mitään hienompaa formaattia julkaista musiikkia kuin vinyyli. Siinä on jotain arvokasta ja ennen kaikkea aitoa. Cd-levy on helppo polttaa jopa itse omalta koneelta ja se on niin tusinakulutustavara. Ja sen jälkeen, kun on kuullut vinyyliltä miks enää kuunnella musiikkia missään muussa muodossa, kun ei se kuulosta läheskään yhtä hyvältä? Live on tietenkin asia erikseen. Mut voi jeesus mikä fiilis, oon laiska ihminen mut aina jaksaa nousta ylös ja vaihtaa levyn puolta. Aina. Lattialla istuminen lyriikoiden kanssa levarin vieressä, mikään ei oo terapeuttisempaa. Istahdan nyt mun pehmoiselle matolle uunituoreen Lighthouse Project Atonement LP:n (kiitos Mikko ja Siiri toimituksesta, tykkään tästä ihan pirusti!) kanssa ja syön purkillisen hunajaa teen kera.

"Don't worry I know what I need" said junkie while he rolled up his sleeve
Ps. räväytin kaikki luonnokset esiin eli luettavaa tuli tällä kertaa sen pitkän tauon edestä, joka mulla on tän kanssa ollut. Bon appétit sillekin. Niin joo ja tukkakin vaihtoi väriä, oon kuulemma tumma ja tulinen tätä nykyä. Ja tässä on mun uusin kangaskassiluomukseni, tätä menoa mulla loppuu kangasmaalit aivan kesken.

HO HO HO meinaa 666

Mulla on blogi täynnä luonnoksia mut tän ajattelin julkaista ihan äänitysten kunniaksi, kun viimekskin pidettiin Santerin kanssa niin mahtavaa ja ärsyttävää studiopäiväkirjaa, bon appétit! Tulee muuten aivan helvetin hyvä julkaisu, Molemminpuoleisen Varman Tuhon puoli on kans aika järisyttävä!

9.10.2010 kello 14:52

Moi!

Total Recallin äänitykset uutta splittiseiskatuumaista varten alkoivat tänään. Tahmeasta alusta huolimatta pizzat saatiin uuniin ja mölyä jo hieman nauhalle näin kello kolmeen mennessä. Oman jarrunsa edistykseen asettivat nälkä, lyhyet yöunet, vessan valojen toimimattomuus, äänitysstudion oman ekosysteemin eläimet (tsetsekärpäset saatana) sekä kireät pinnat kaikil... noh melkein kaikilla.

Terveisin ihastuttava Santeri Suominen

Mental basket

Kun heräsin, olin vahvasti sitä mieltä, että ihmiset ja ihmisyys on saastaa, että ihminen on turha olento jolle mikään ei ole pyhää. Kukin tekee mitä tahtoo, rakastaa ja on rakastamatta ja tekee ristiriitaisia asioita. Mua kuvottaa se miten helppoa on tehdä väärin ja satuttaa. Vaikkei edes tekisi tietoisesti niin voi sitä kurjuuden juhlaa mikä seuraa joskus toisen tietämättäänkin. Mä olen unohtelija. Unohdan soittaa, vastata tekstiviestiin, herätän usein turhaa toivoa ja annan odottaa, en pidä kunnolla yhteyttä, kiusoittelen, mun mieli on tuuliviiri ja yritän aina saada kaikki yhtä aikaa onnelliseksi. Se jos jokin tuottaa pettymyksiä. Se surettaa mua ihan valtavasti, varsinkin kun tiedän mikä mättää enkä silti muutu. I must make a change, niin mun on tehtävä.

Mutta en mä ihan lopullisesti ole uskoani meihin ihmisiin menettänyt. Juttelin rakkausasioita ja multa kysyttiin oikeita asioita oikeaan aikaan ja ehkä me ihmiset vielä tästä noustaan. Ehkä mun on vaan katsottava asioiden hyviä puolia tästä lähtien. Niin mä kyllä yleensä teenkin, mutta joskus asiat pääsee liian syvälle mun päähän. Sekava pää on kuitenkin ehkä toisaalta vaan onnekasta.

Risteys josta mennään omiin suuntiin, oon pitkään kääntynyt vasempaan mutta tänään sataa vähän vähemmän

Vastusta mua ja kaikki palaa ennalleen

Mä oon täynnä hyviä, huonoja ja vielä vähemmän huonoja ideoita. Oon iloinen niistä hyvistä, koska ne on usein aivan mahdottoman hyviä ja niistä tulee uskomattoman hyvälle tuulelle. Minä sekä muut. Mut ideoista eniten mulla on vähemmän huonoja ideoita. Ne ei oo ihan susia, mutta ne voisi myös ilomielin jättää toteuttamatta. Menetän mun oman mielenrauhan niiden myötä ja satutan muita. Mikä järki? Musta on tosi vaikeaa olla ihminen, joka ei osaa päättää tai ottaa vastuuta ja ennen kaikkea ihminen, joka haluaa kaiken vaikka varsin hyvin tietää, ettei kaikkea voi saada, etenkään yhtä aikaa. Jos haluan yhden on mun luovuttava toisesta. Ennen pitkään haluan taas valita uudestaan. Ja koska en osaa päättää tai toimia, jään johonkin turhauttavaan välitilaan jossa vellon niin kauan, ettei mun tarvitse valita enää mihinkään suuntaan. Mä osaan tehdä elämästä tosi vaikeaa.

Mun haahuilu tekee myös tänne kirjottaimisesta aika vaikeaa. Oon kirjoittanut tätäkin nyt koko illan enkä silti sanonut mitään. En oo esimerkiksi sanonut, kuinka riemuitsin lumesta ja kuinka oon tullut vaihteeksi baarista kotiin mystinen shottilasi taskussa ja riekkunut ulkona aamuviiteen asti ja käynyt Jyväshovissa aamiaisella ja tutustumiskierroksella Brassa seuraavana aamuna. Enkä maininnut sitäkään, että mun viikonloppu meni junien, bussien ja kissojen merkeissä oikein rattoisasti vaikka muka sekaisin ja surullinen olenkin.

Kun kukaan ei nää mä annan kääntää tän pään ja sä viet mut nukkumaan.

Ei tähän voi muuta sanoa kun ei mun oo hyvä olla yksin.

Ps. Tän illan huono idea on tutustua vihdoin ja viimein Scandinavian Music Groupiin yksin keskellä yötä, pää täynnä ajatuksia ja lisää kehnoja ideoita.

Sanctuary

Onko okei hyperventiloida ja täristä ja lopulta lakata hengittämästä, kun katsoi tän illan Greyn Anatomian? Mun viikon yöunet tais olla tässä, APUA.

Siis ei herran jumala, just kun olin menettämässä toivooni tähän touhuun niin POW.

Ja tähän loppuu tämä elintärkeä ja ennen kaikkea mielenkiintoinen postaus mutta oon shokissa. Suokaa se minulle raukalle anteeksi, oon vaan heikkohermoinen ja eläydyn turhan paljon aivan kaikkeen. Kiitos ja hei.

48, 18 ja 19

Siitä lähtien, kun Juska lähti, mä oon istunut tässä sohvalla. Ja miks en, täähän on tosi mukava sohva ja telkkaristakin on jopa tullu tänään jotain. Juskan sukulaiset oli täällä kakkukahveilla päivällä ja mä leivoin jopa kaksi mustikkapiirakkaa (joista onneks jäi mullekin pari palaa iltanaposteltavaks), sain kakut sun muut takas jääkaappiin ja astiat tiskattua mut sit oon vaan istunut. Ja ollut hiljaa, omituista. Ajattelin sit ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa pitkästä aikaa leikkiä kangasmaaleilla ja koska mulla on ehkä sata valkoista kangaskassia, mä sain loistavan idean. Yllä on tulos. Huomenna vielä toinen kerros päälle ja si si, se on valmis!

Noista maailman ihanimmista villatossuista sen verran, että mummo, mä tarvitsen uudet, kun oon käyttänyt nää vanhat kohta aivan puhki. Kiitos. Ja nyt, katsoako Skinsiä vai tota omistuista dokkaria rakkaudesta Eiffel-torniin, Golden Gateen ja huvipuistolaitteisiin? Hard one.

Tässä vähän kuvaa synttärihumusta.

Time to show your face, time to take your place

Nyt on vähän tyhjä olo.

It only takes a spark to tear the world apart
These tiny little things that make it all begin

Evasion

Nyt osaan taiteilla jos jonkinmoista pöytäkoristetta serveteistä. On lummetta ja ranskanliljaa ja viuhkaa. Ja tiedän mitä tarkoittaa brysselinpitsi, brasserie, akvaviitti, angostuura, bostonshaker, chai latte, marsala, muskatelli, sabrage ja flairtending. Ei tää koulu tunnukaan enää niin turhalta, kun alkaa tapatumaankin jotain. Surettaa vaan, kun tän jakson jälkeen luokka hajoaa ja voi että mä tykkään mun luokasta! Surullista. Mutta onneks meillä on aina Passion. En halua kyllä ees vielä miettiä luokan hajoamista, ei vielä, ei vielä. Ei ei ei. Onhan tässä aikaa.

Viikonloppuna on luvassa kivaa synttärihulinaa, kun äiti juhlii torstaina, Aki perjantaina ja Juska ja Pete lauantaina. Parasta tässä on se, ettei enää tarvi potea huonoa oma-tuntoa baari-illoista, kun Akikin ihan varmuudella nyt pääsee mukaan! Pommiin meidän tie vie ja pakkohan Akia on käyttää niissä muutamassa kuppilassa joihin se ei vielä oo itseään salaa ujuttanut. Rahaa on pyöreä nolla mutta ei haittaa, mulla on keinoni.

Enkä malta oottaa Tarmon näkemistä! Voi mikä nössykkä se varmasti on!
Kasin aamu odottaa huomenna, pitäisköhän sitä kömpiä sänkyyn CrimethIncin kanssa..

We don't care about the young folks

Olipa kerran paska mentaliteetti.

Por favor

Skins-mentaliteetilla Rumaan, hmm. Toivottavasti ei. Joku mentaliteetti on kuitenkin oltava.

When I was drunk and I wanted to get more drunk

Askartelen äitille söpön ja sympaattisen ja ennen kaikkea ISON syntymäpäiväkortin. Äiti on kyllä ihana. Monesti mietin miks kukaan muuttaa äitinsä luota pois tai ainakin mulle tekee vaan pahaa jättää äiti aina Muurameen. Mutta onneks äiti saa ison ja hienon kortin tänä vuonna. Siitä tulee mahtava!

Illalla oonkin sitten taas vähän kehnompi tytär ja selvästi hunningolla, kun lähdin äidin helmoista.

Roadtrip

And I won't let you choke on the noose around your neck

Se on aina kauheeta, kun ei osaa auttaa. Vaikka olis ihan pikku juttu ja silti tuntuu, että ei osaa muuta kun levitellä käsiään ja huokailla turhautumista. Pienet jutut on joskus isompia kuin niiden ehkä tarvis olla tai isompia kuin annetaan ymmärtää. Elämän pienet ilot muuttuu nopeesti vähän suuremmaksi suruksi, jos ei pysy tarkkana.
Suremishommat on ihan sieltä ja syvältä. Melankolianhakuisena ihmisenä tavallaan nautin surkuttelusta ja siks oon esimerkiksi niin ylenpalttinen Greyn Anatomian katsoja ja joka jakson lopussa ootan sitä kliimaksia, jonka johdosta saa vollottaa oikein olan takaa. Ja ihan tietoisesti alan kuuntelemaan surullista musiikkia, että olis jotakin mietittävää. Ilosena oon todella tyhmä, enkä pohdi mitään. Pohtiminen ja vatvominen on aika kasvattavaa ja mieli maassa miettii paljon ja joskus liikaakin. Mutta mieluummin oon kyllä ihan vaan iloinen, mitä suurimmaks osaks ajastani olenkin. Onneksi. Elämässä tulee vastaan niin paljon paskaa, että miksi olla tahallaan surullinen? Ehkä mä opin olemaan syvällinen myös iloisin mielin, se voi olla varsin virkistävää.

Terveisin valmis nukkumaan, hulttio ja vaikutteille altis Maikki

It's empty in the valley of your heart
The sun, it rises slowly as you walk
Away from all the fears
And all the faults you've left behind

Oh Mumford

Musiikkirakastumiset on kyllä jotain aivan omaa laatuaan. Ihastuminen yleensäkin on kans!

Ikävä

Kultaisin Taru tule jo kotiin.

Kävin Hansulla tänään ja Hansu on ihana ja Hansun ja Tommin koti myös.

Hunajakilppari

And nobody knows how you got home last night

Ihmiset on petollisia. Kaikki on. Joskus. Jossakin tilanteessa. Useammin kuin kerran. Aika surullista, kun sitä niin toivois elämän olevan helppoa, yksinkertaista ja tasapainoista. Se pelottaa miten riippumatonta elämä on ja miten se kuitenkin riippuu niin itsestä kuin kanssaihmisistäkin. Mun pää on niin helppo saada sekaisin, nytkin mietin äärimmäisyyksiin tätä ihmisten petollisuutta ja tunteita ja miten helppoa on tehdä väärin. Voin miettiä tätä loputtomiin ja olla illalla taas hämmentynyt ja kadonnut omiin ajatuksiin. Oon ehkä liian melankoliahakuinen, niin oon kuullut mutta niin oppii monesti kaikenlaista. Surulliseksi ainakin.

Mutta Elise on ihana ja maanantaina me viedään Elise juhlimaan. Eikä kukaan oo sillon petollinen.

Mun on vaan laitettava tää uudestaan tänne kun Kate Nash on niin ihastuttava.

I can't make real life as good as television

Mä aina mietin, keitä ne ihmiset on kaikissa niissä hienoissa kuvissa. Niiden kuvien tytöt on nättejä ja pukeutuu ihanasti ja niissä paistaa aina aurinko. Tytöissä ja kuvissa. Ne vaikuttaa virheettömiltä. Niistä tulee joko aivan mahdottoman hyvälle tuulelle tai kerrassaan masentuu. Nyt oon puolivälissä. Onhan nekin vain ihmisiä. Tuntuu muutenkin, että oon jo hetken ollut asioiden välissä enkä osaa sanoa minkä tai missä tai miksi. Kokopäiväinen hämmennyksen tila, niin sitä voi kai parhaiten kuvailla. Kuulostaapas hölmöltä, mutta niin on mun olokin. Tosin se voi johtua siitäkin, että mun elämä on lähiaikoina ollut aika lailla ylläolevan kuvan kaltaista. Mitäköhän sitä..

People who make us happy are never the people you expect.