Happy in her own little world

Mä haluaisin osata ottaa elämästä kaiken irti. Mä onnistun siinä vaan viikonloppuisin, enkä välttämättä aina silloinkaan. Se häiritsee mua. Mua häiritsee myös se, että ihmiset pitäis olla ohjelmoitu rakastumaan vasta yli 25-vuotiaana, niin kuin Hansun kanssa eilen puhuttiin. Se olis helppoa. Mutta koska tykkään olla maailman eniten rakastunut niin tulin siihen tulokseen, että enemmän mua vaivais olla yksin ja elää ihmisestä toiseen 25-vuotiaaksi asti. Se vois olla loppujen lopuks aika tyhjää vaikka kokemuksia tulis paljon, hyviä ja huonoja. Kokemus on hyvästä. Mutta kokemus on myös olla jonkun kanssa, joka on maailman paras ihminen. Kesti se sitten tai ei. Mä tykkään olla rakastunut. Ja mä aion olla rakastunut aina.

Meen olemaan rakastunut ja ottamaan elämästä kaiken irti tonne ihanaan kevääseen ja auringonpaisteeseen. Otan kaiken irti myös Finnkinon superpäivästä ja ystävien kanssa kahvittelusta. Ostan jättimäisen karkkipussin Kalpikselta ja syön sen hyvällä omallatunnolla. Ostan myös uuden mekon, jos lompakon nyörit antaa periksi.

Haluan kesän ja yhtä eloisan uuden hiusvärin. Ja lupaan nyt tässä, että jos törmään keskustassa yhteen ihmiseen, käyn sanomassa hei.

A million hours left to think of you and think of that

Mulle.

What do you do with the left over you

Multa pitäis kieltää kaikki tunteellinen. Musiikki ja elokuvat. Kirjat. TV-sarjat. Mulla ois paljon helpompaa ilman niitä. Tää Tegan And Saran kuunteleminen on hyvä esimerkki. Oon niin hullun altis vaikutteille tai siis niin, että kun jotain kautta mulle välitetään joku tunne (totta kai surullinen tai apaattinen tai mikä vaan sellanen mikä laittaa ajattelemaan kaikkea vähänkään surullista) mä oon päin seiniä. Tai pysyn mä kyllä ihan järjissäni, mutta vellon sit siinä olotilassa koko päivän. Ja menen nukkumaan niin, että tuijotan ensin kattoa ja jossain vaiheessa nukahdan. Ääääääääääää en jaksa. Mä aion (yrittää) lopettaa dramatisoinnin, vaikka se kaikista mun jutuista eniten mun juttu onkin. Tai passivoidun.

En mä halua passivoitua, sehän nyt olis vaan aivan tylsää.

Mä haluan tänne vellomaan mun Tegan And Sara -fiiliksissä. Alan muuten pikku hiljaa rakastua tähän duoon vaikka oon kuunnellut tätä vasta yhden illan.

Aion myös lopettaa nää mun purkautumiset in the name of yritän muka lopettaa tunteilun. Mutta voin melkein luvata, ettei tule onnistumaan, enkä välttämättä oikeasti edes sitä haluakaan.

The Lovely Bones

Superpäivät on mun juttu. Ryöstän mun säästöistä 5,50 ja lähden tyttöjen kanssa nauttimaan keväisestä Jyväskylästä. Mä tykkään aivan valtavasti keväästä ja Jyväskylästä. Tai no tällä hetkellä suunnittelen muuttamista esimerkiks Kaliforniaan, mutta Jyväskyläkin käy. Ja ens viikon keskiviikkona voitais lähteä nollaamaan aka kaikki juomat 1,50(?). Sekin käy. Mä pidän myös kuivasta asfaltista ja auringon paisteesta. Ja kolmioleivistä. Ja dokkareista, paitsi siitä Pakkomielteen vangit -dokumentista joka näkyy ainakin sunnuntaiöisin Subilta. Hammasharjan laittaminen suuhun tuntuu eilisen jälkeen vähän etovalta.

No, ehkä mä pääsen yli mun eilen kehittämästä hampaidenpesemättömyyspakkomielteestä ja meen pesee sit vaikka hampaita ja mp3-soittimen kanssa ulos. Myös päiväunet ja niiden jälkeen American Hardocore kuulostaa suunnitelmalta.

Mä oon vähän väsynyt. Ja aion nyt sijoittaa reikiin korvissa.

Kotini sieltä löysin missä vieraan on maa

Mun piti kyllä herätä ajoissa, mutten vaan koskaan päässyt sängystä ylös. Kun viimein sain silmät auki, raahasin keittiön mankan kylpyhuoneeseen, volat täysille ja Jenni Vartiainen soimaan. En tiedä oliko se sitten se piristävin ja energisin vaihtoehto aamuun, jona mun ois pitänyt tehdä jo vaikka mitä mutta sen ainakin tajusin kuinka hullun hyvä levy toi Ihmisten edessä on. Se on jo ihan kuvineen kaikkineen aivan loistava. Todella hyvä kokonaisuus. Siihen nähden, miten hyvä fiilis mulla on, on aika hassua kuunnella tällasta melankolista ja surullista musiikkia. Mut ehkä se johtuu siitä miten kauniilta tää kuulostaa. Ehkä mä hurahdin tähän samalla tavalla kun tohon Pinkiin (en muuten jaksa kuunnella tota biisiä enää ollenkaan) mutta nyt mä laitan tän levyn mp3-soittimeen, teen sen kaiken mikä pitäis olla jo tehtynä ja 17:20 oon laiturilla 5 istumassa toivottavasti hiljaisessa bussissa kohti Joutsaa. Kuuntelen Jenniä ja hymyilen vaan autuasta hymyä, kun tiedän mikä perillä odottaa.

Hyvää huomista vuosipäivää, Juska. Oot ihana.

DYS

Mä rakastan Last.fm radiota. Kun Face Offin Tackle tuli olin aivan myyty! Suunnittelin tulevaisuutta ja uraa musiikinkuuntelijana. Kyllä, mä teen siitä ammatin.

En voi kuunnella enää kun 5 biisiä. Harmittaa. Harmittaa sekin, kun eksyn Asoksen sivuille ja huomaan, että oon varaton.

How do you sleep while the rest of us cry

En mikään Pinkin kovin fani kyllä ole, mutta tää kolahti. Taas. Aika siisti muija ja keikka.

Aki keitti mulle teetä. Taas. Musta tuntuu, että sillä on joku onglema. Niin ja kuviteltiin, että ollaan Kharmassa ja bailattiin sitä Keishan (Keishia?) Tick tock -biisiä ja Lady Gagan Just Dancea. Se piristi kyllä ja voisin nyt palata teekupin kanssa ruotsin kielioppikirjan pariin. Kiintoisaa.

Kohta on merkkipäivä!

Mushroomcloud

Kun kirjotukset on ohi ja jos en saa töitä, mä palaan takas mun fantasiamaailmaan. So long.
Tienasin tänään 50 euroa, mikä on harvinaista ja erittäin tervetullutta. Työnantaja oli omituinen maajussi, joka suuttui, kun en tiennyt mitä Martti Luther sanoi naulatessaan teesejään ja ennusti se mun myös kuolevan aivokasvaimeen liiallisesta kännykkään puhumisesta. Se myös kertoi keksineensä tieteellisen selityksen parisuhteelle. Se oli itse asiassa ihan hyvä, mulla on se vielä koneella mutta musta tuntuu, etten saa julkaista sitä. Sit se lähti kotiin keskiyöllä. Maalaiset on todellakin kummallisia. Mä kun olen täältä Muurame big citystä kuitenkin, erohan on huikea.
Mä aion todellakin palata mun fantasiamaailmojen pariin heti huhtikuun alussa.
Ps. Löysin Riikalle pientä kivaa, kun se täyttää turhan vuoden kohta.
Pps. Filling out forms to take a shit/changing folderwaste for the right to live/they're pissing on you while pulling your leech/get up from all fours and back on two feet

For you I bleed myself dry

Juskasta tykkään.

To feel alive

Nyt se stressi ja ahdistus tosissaan iski. Oon tässä koko aamun miettinyt näitä yhteishakuhommia ja oonko tullut johonkin tulokseen tässä monen tunnin pohdiskelussani? Tasan yhteen paikkaan voisin hakea, joka ei kyllä sekään ole sellanen "tätä tahdon tehdä lopun ikääni" -ala. Sinnepähän lähdette kaikki maailmalle, mä jään tänne yksin kuolemaan ahdistuskohtaukseen. Menkää Metropoliaan Helsinkiin ja valmistukaa hienoiksi alanne ammattilaisiksi ja olkaa onnellisia. Ammattikorkeeseen ja yliopistoon, sinne vaan. Niistä ei kumpikaan sovi mulle ja silti ne kuulostaa siltä, että sinne täytyy mennä. No, mä varmaan jätän menemättä. Musta tulee laitapolunkulkija! Mä toivon, että pääsen Ärrälle töihin ja mut ryöstetään ja saan korvauksia henkisistä traumoista. Tosin Taru eilen kertoi, että ei sieltä Ärrältä saa korvaukseks kuin ehkä yhden terapiakäynnin. Score. Sekin tulevaisuudensuunnitelma meni sit siinä. En ees halua alkaa puhua asunnon etsimisestä tai oon maailman huonoin lapsevahti tänään, kun märisen koko illan, kun Valtteri yrittää katsoa piirrettyjä tai mun pitäis pelata sen kanssa jääkiekkoa.

Mä lähden au-pairiksi Jenkkeihin, siinä on mun suunnitelma. Näkyillään ja kuulemiin. Kirjat on muuten vieläkin kiinni. Tahtoisin nyt rypeä tässä itsesäälissäni ja itsetunto-ongelmissani ja identiteettikriisissäni ja katsoa Skinsiä, kun ne on kaikki siinä samalla tavalla ihan toivottomia tapauksia. Mä en vissiin sovi tänne opiskelun ja työntäyteiseen yhteiskuntaan, kun nytkin istun toppi, pikkarit ja talvi vitun takki päällä koneella ja murehdin ja haaveilen ja antaisin mitä vaan, että olisin 4-vuotias. Tai tän kuvan tyttö. Mun elämä vois olla katoilla istuskelemista ja auringonpaistetta ja kaupungin kesäöitä. Tai sit kokoon itteni ja meen väkisin töihin ja kouluun ja hankin asunnon ja koiran ja auton ja lapsia ja asuntolainan. Ja palkan käytän ruokaostoksiin ja lasten harrastuksiin. Ei helvetti. Joo, tän päivän omistan päämäärättömälle haahuilulle enkä pue päivävaatteita päälle ollenkaan. Johan tuli taas vuodatettua. Huoh.

Lovin' Rollins

“Nothing brings people together more, than mutual hatred”

Rääääääää

Oonko lukenut kirjotuksiin? En

Selviänkö paniikista ja itseinhosta, kun en tee mitään kirjotusten eteen? En

Onko omituinen maalaisjussi soittanut mulle vieläkään? Ei

Onko Katse hyvä baari? Ei

Vituttaako? Joo

Plus mulla on ikävä Juskaa. Vissiin alettava terror girliksi lauantaina.

Anssi muuten selitti mulle tän mun ylitsepääsemättömän koirakuumeen. Se on kuulemma vauvakuumeen ensiaste. Ennen niitä vauvoja hankin kyllä sen 10 koiraa tai ei tuu kauppoja. (Kirjoituksiin lukemisen sijaan tosiaan katson weheartit.comissa kaikenmaailman suloisuuksia!)

Breathing ideas

Mun tatuointikuume lähtee käsistä kohta.

Opiskelin ranskaa kunnolla tänään. Je crois je vais survivre! (Jos joku huomaa, että kirjotin väärin niin älkää huomauttako, mulla on hyvä päivä tänään.)

Haluisin sellasen kesäisen sadepäivän, jona ei ois kuitenkaan kylmä vaan vois istua terassilla ja päntätä noita kieliä ulkona ja samalla kuunnella kun sade ropisee.

Pakko myöntää näin talvenrakastajanakin, että oon jo kyllästynyt järjettömiin kinoksiin.

Toivottavasti tää mun lukuinto ei jää vaan tähän yhteen päivään.

Saan varmaan silmälasit.

Oon vakavasti sitä mieltä, että musta tulee valas.

Soitan kyllä kohta Tarulle ja käsken sen pakottamaan mut ulos.

Tai sitten soitan joku toinen päivä.

Tatsaideat vaan surisee päässä, jäikö mun ranskan lukemiset tältä päivältä sittenkin tähän.. kylkeen, jalkapöytiin, käsivarsiin, kaulaan. Kaikkialle.

Musta on ikävää, kun mun ei tarvitse poistua kotoa minnekään. Ja en oikein kerkeä poistua. Ehkä alan käymään koululla syömässä. Oon nimittäin ollut maanantain ja tiistain pelkät pikkuhousut jalassa kotona, koska ei mun oo tarvinnut tehdä yhtään mitään. Neljän maissa oon kuitenkin pukenut päälle, kun Jukka ja Aki tulee kotiin.

En ees tiedä haluanko skarpata, haaveilu ja laiskuus sopii mulle. Hunajainen tee ja Oscarit kasilta myös.

Ps. Luulin, että jaksaisin keksiä jotain tosi mielenkiintoisia tunnisteita näihin jorinoihin mutta oon siihenkin liian laiska.

Apathy

Good times. "Hyvää iltaa, poliisit" olis tosin ollut myös aika kiva.

Turhauttaa vähän, kun vastaan ihan haukkana puhelimeen aina kun näytöllä on numero, jota en tunne ja ootan, että soittaja on joku ihana ihana ihana ihminen joka tahtoo mut kassatyöntekijäkseen ja sit se paljastuukin liittymämyyjäksi.

Aika siistiä olla nykyään yksin kotona. Jukkakaan ei pyöri nurkissa enää, kun sillä alkoi joku kurssi ja sen päälle vielä työharjoittelu. Hölliihän se. Pitäis vaan viimein alkaa tosissaan kattelemaan noita ruotsin ja ranskan kirjoja. Mitähän siitäkin tulee. Ei tunnu tulevan nyt kyllä mistään mitään, ehkä kuuntelen vaan hyvää musiikkia ja moshaan. Siitä tulee lähes aina jotain.

Joo.