Hmm. Oon sulkeutunut kyllä ulkomaailmalta aika hienosti nyt pääsiäisen ajaksi. Synttäritkin tuntuu menevän vähän ohi, eilen vasta tajusin, että "oho, mähän täytän huomenna 19". Kaikki aina sanoo, että 19 on ihan turha ikä eikä siinä ole mitään juhlimista, vähän niinku 17 mutta siinä ei kyllä taida oikeasti ollakaan mitään juhlanaihetta, ärsyttää vaan kun on melkein 18 muttei ihan. 19 on kuitenkin aika merkittävä ikä kun miettii, mitä kaikkea siinä iässä aika monelle tapahtuu. Mullakin on edessä uusi koulu, muutto (yhteen pojan kanssa, joka kuorsaa ja piereskelee _a lot_), uusia ihmisiä, toivottavasti töitä mieluummin kun rahapulaa ja kunnon itsenäistä elämää. Sit käyn kylässä kotona Muuramessa. Hassua. Elämä muuttuu. Musta se on siistiä. Ainakin odotan tosi kovasti. Eli 19 ei ole turha ikä ollenkaan, 17-vuotiaat voi odottaa sitä melkein yhtä innolla kun täysi-ikäisyyttäkin terveisin (ei niin) vanha täti.
Oottelen, että pääsisin töihin. Juskan isäpuoli lupas mulle töitä tälle viikolle, joka on melkein maailman paras juttu. En mä paljon pääse tienaamaan mutta jotain kuitenkin, jes. Heräsin seittemältä ja oon lähtövalmiina koko ajan. Ja taas kerran yksin Juskalla. Oon penkonut jo kaikki soveliaat paikat, jäljellä enää ne paikat mistä löytyis ehkä oikeasti jotain sellaista tutkittavaa pengottavaa mielenkiintoista. Katotaan kuinka käy, ehkä mä hillitsen uteliaat silmäni ja sormeni. Ehkä.
Oltiin Linan ja Juskan kanssa Lieksassa pääsiäinen paijailemassa kahta ihanimmista ihaninta kissaa! Ne oli muka villejä ja itsenäisiä mutta mä kesytin ne mun eläimiä rakastavilla käsilläni ja silittelin ja rapsuttelin ne sylikissoiksi. Käytiin myös humppaamassa ja lärveilemässä paikallisessa ja söin myös ihan taivaallisen hyvää pitsaa, en vaan oo oikein varma oliko se hyvää sen takia, että mulle tarjottiin juomat sitä ennen vai oliko se oikeasti ihan älyttömän hyvää. Toivottavasti jälkimmäinen. Paluumatkalla junan vauhti oli yli puolet matkasta 50 km/h, odoteltiin junaa, meidän junaa puolestaan ei odotettu kun vauhti oli niin päätähuimaava ja bussikuski, joka ei osannut tietä Jyväskylään vei meidät Piekäsämäeltä kuitenkin onnistuneesti perille. Myöhästyttiin Joutsaan menevästä bussista, joten VR järjesti meille taksikyydin Joutsaan. Taksikuski oli vallan iloinen, kun oltiin sen ainoa keikka sinä iltana ja se tienas jotain 120 euroa ja VR maksaa. Mustakin se on vähintäänkin ilonaihe.
Toivon, että Ari hakis mut pian harjan varteen, etten tarinois kaikkia turhuuksia tänne. Ehkä mä piirrän siihen asti noita kuviksen kurssin julisteita. Seuraava missio on etsiä tästä talosta paperia ja lyijykynä.
Mulla on ikävä niitä kisuja. Ja Aki lähettelee mulle koko ajan onnitteluviestejä ja jotain jorinaa. Mulla on kiva veli. Sain muuten siistejä ideoita noihin julisteisiin! Kunhan oon taas kotona niin alan väsäämään, ehkä stressasin tästäkin taas turhaan. Hämmentävän epäselvä teksti mutta toivon, että pystytte elämään sen kanssa.
Suklaamurot on hyviä.
Mua naurattaa lukea tätä kaikkea yllä.
Otin eilen ilon irti sateisesta päivästä ja lähdin kahden tunnin lenkille tihkusateeseen. Seikkailin ja löysin mm. autiotalon, näin siilejä, kävin katsastamassa uimarantoja ja seurana mulla oli Austin Lucas. Mä meen Austinin seuraksi tänään Lutakkoon. Voi olla, että Rotin kanssa nyyhkytetään ilon kyyneleitä eturivissä - sitä odotellessa.
Kävin tänään pitkästä aikaa koululla ja rupattelin Jaakon kanssa mukavia koko aamun. Oot Jaakko kiva poika. Palautin kuviksen kurssin ja kotiin mut saatteli Rocky Votolato, Temsun antama sammakkosateenvarjo ja ihana sade.
