Kakkosia

Juskan tatutointiaika on kahden viikon päästä. Käsivarsi pamahtaa puolilleen täyteen hienoja kuvia! Mun hienot kuvat on vielä toistaiseksi kaikilla muilla mutta kyllä tää tästä vielä. In time, in time. Muuttokin on kahden päivän päästä. Tervetuloa istumaan mun kanssa olohuoneen lattialle ja ihmettelemään. Meillä on kohta oma koti. Aivan oma. Taivastelen varmaan koko viikonlopun sitä oman tilan paljoutta enkä saa muuton suhteen mitään aikaiseksi mutta ei se haittaa, in time, in time sekin. Ei tässä kiirettä.

Torstaina muuttohommia, perjantaina valokuvaus ja Tarun mökkihommia, lauantaina Essin ja Nikon 20-vuotissynttärit (aletaan oikeasti kai olemaan vanhoja, kun juhlitaan kakskymppisiä, mäkin täytän seuraavaks kaksvitunkymmentä???), jotka on myös naamiaiset ja sieltä Vapaudenkadulle nukkumaan. Onko hauskempaa? Ei ole! Tupareita suunnitellessa.

Kiitti ja kuitti.

Ps. Selviänkö Juskan tatuoimisen katsomisesta varaamatta itse aikaa? Toivotaan.

A place you can stand for one night and get gone

Ysiluokan golden memories. Oon laulanut koko päivän, pitkästä aikaa, aion jatkaa tätä iltaan asti.

Jyväskylä

Kävelin tänään mun tulevan ihanan kodin nurkilla ja löysin pienen kiinalaisen ravintolan! Siitä tulee mun vakiomesta ja vieressä on Radiobaari. Mielestäni oon nyt käsittänyt kaupungissa asumisen syvimmän olemuksen(?). Kiinalaista kolmelta aamulla kuulostaa mahtavalta.

Ihanaa olla kotona. Ja kohta nään Annen tulevan kodin. Anne on ihana.

Oon iloinen. Tänään Ills ja Upright! Joy joy.

PML #4

Mun on varmaan jälleen todettava, että punk on edelleen yks maailman hienoimpia asioita. Oli se sit Minor Threatia tai Death Threatia niin huh huh. Musta on tosi hienoa, että on elämässä jotain mikä jaksaa aina sytyttää vaikka kaikki muu ympärillä painais vaan alas. Oon ollut koko viikon ihan maani myynyt mut tänään pamahti PML#4 -zine Juskan postilaatikkoon, jonka mukana tuli kauan odotettu seiska, jossa on mm. Escape To Deathin huikeen hyvä "uus" biisi Slaves. Istuin kahdesta kahdeksaan sohvalla tylsistyneenä ja tuijottelin seiniä ja mietin asioita kuten naapurin koiran kaappaamista, miks hyttysiä on olemassa ja miten päihittäisin mun uuden vihollisen kirvan, joka tekee mun muuten mahtavasta talkkarin duunista helvettiä. Ja laskettiin Lukan kanssa montako hammasta meillä on yhteensä. Kasilta joku tajus hakea postin ja siinä se oli keittön pöydällä! Revin paketin auki ja nyt oon kuunnellut tän seiskan jo pari kertaa liikaa ja selannut tota zineä liian vähän. Löytyy Sur-ruria, Austin Lucasta, Endstandia, sarjiksia, lyriikoita, kovia kolumneja ja kasa uusia bändejä ja juttuja tutkittavaks! Onpahan kotimatkalle luettavaa (jep, pääsen huomenna kotiin!!!!!!!!!!!!)

Ja hei, mun tylsässä Joutsatyöelämässä tapahtui lauantaina jotain. Olen kovin iloinen. Antti täytti 18 vee ja Rantalaisten tapaan juhlat oli huippuhyvät. Boolikulho tyhjeni aina kummasti sekunneissa (ja mä olin kummasti aina ensimmäisenä täytetyllä kulholla..) ja sekunneissa se sai lisää täytettä. Kuva on sen mukainen myös, hyi olkoon, mutta pakkohan joku mun ja Elisan kuvasarjasta on saatava julki. Sanottakoon nyt vielä uudestaan hyi olkoon mun osalta ja mun boolilasissa luki osuvasti Mägöt. Hahah.

Mulla olis kamalasti asiaa ja sanottavaa vaikkei mitään tapahdu. Se on tää innostus kodista ja perjantain keikasta Ilokivessä. Koitan näyttää siellä vähän kauniimmalta kun tossa kuvassa. Sen mä vielä sanon, että rappukäytävien perusteellinen siivoaminen ja Asa on lyömätön kombo.

I'd rather be hated for who I am than loved for who I am not

Musta tuntuu, että mua ei oo. Oon ihan muualla kuin kotona ja musta tuntuu, etten ole minä täällä. Enkä ookaan. En astele alusvaatteisillani ympäri taloa ja pihaa enkä päätä mitä kanavaa katsotaan telkkarista. Se ahdistaa, mulla on ihan mieletön koti-ikävä. Mulla on ikävä äitiä ja sitä, että saan ärähtää Valtterille kun se ärsyttää. Ja että saan hellyydenpuuskissani pyöritellä sitä ilmassa tai olla laiska ja löhötä sen kanssa sohvalla. Mulla on ikävä mun asioita ja tavaroita ja suhteita. Ikävä tuttuja katuja ja paikkoja, sitä että saan kävellä tulevan oman kodin ohi ja hymyillä. Ja että saan olla oman perheen kanssa omassa kodissa just niin kuin oon.

Eka päivä yksin täällä takana ja oon tässä jamassa. Nyt teen töitä vaan aamusta iltaan ja perjantaina pääsen kotiin.

Mun identiteettikriisikin on palannut. Mietinkin minne se on kadonnut, tosin en tiedä kaipasinko sitä vai en. No en, mutta enhän mä olis mitään jos joskus vastaisin kysymykseen jotain muuta kuin "en tiedä".

Nothing much

En tiedä millainen tästä kesästä tulee. Mulla on jo nyt ikävä mun tytsyjä, vaikka näin ne vasta pari päivää sitten. Mut kerrankin mulla on koko kesäks kesätöitä eikä vaan jotain duuniringin parin päivän juttuja. Työt vaan on täällä ei missään. Äh.

Juskakin huitelee Jyväskylän suunnilla pääsykokeissa ja skeittaamassa. MINÄ HALUAN MINUN TYTÖT TÄNNE. Minun tytöt on kauniita ja ihania ja minulla on niitä ikävä. Mulla ois KOTONA tähän liitettäväksi muutama ihana kuva lauantailta mutta oon täällä en missään niin masennellaan nyt sitten kuvienkin puutetta.

Työnteko lamaannuttaa mun aivot. Eihän mulla ennenkään ole ollut mitään kovin tähdellistä kirjoitettavaa tänne mutta nyt ei suju yhtään. Ehkä mulla ei vaan oo mitään kerrottavaa. Masentavaa sekin. Kuudelta ylös, seiskalta töihin, ysiltä kahville, yheltätoista syömään ja kahdelta vapaalle. Ja kyllähän se kelpaa ettei työpäivät kestä kun suunnilleen kahteen, mutta täällä on melkein mahdotonta keksiä tekemistä. Nytkin voisin mennä vaan takaisin töihin. Siinä on mun kesä. Voihan vittu. No, en mä vajoa epätoivoon, raha kelpaa ja on hauskaa olla talonmies. Nytkin päivystän, jos jollekin tarvii käydä avaamassa ovi niin mä menen! Oon kuulemma Kari Taalasmaa.

Mulla on ihan käsittämättömän tylsää. Haluan veneilemään. Miettikää, Onni pääs kesätöihin pienelle paatille kansipojaksi, mäkin tahdon mäkin tahdon!
Ja mulla on edelleen ikävä tyttöjä. Tarua erityisesti, kun se on birthday girl tänään. Onnea, kulta.