Evasion

Nyt osaan taiteilla jos jonkinmoista pöytäkoristetta serveteistä. On lummetta ja ranskanliljaa ja viuhkaa. Ja tiedän mitä tarkoittaa brysselinpitsi, brasserie, akvaviitti, angostuura, bostonshaker, chai latte, marsala, muskatelli, sabrage ja flairtending. Ei tää koulu tunnukaan enää niin turhalta, kun alkaa tapatumaankin jotain. Surettaa vaan, kun tän jakson jälkeen luokka hajoaa ja voi että mä tykkään mun luokasta! Surullista. Mutta onneks meillä on aina Passion. En halua kyllä ees vielä miettiä luokan hajoamista, ei vielä, ei vielä. Ei ei ei. Onhan tässä aikaa.

Viikonloppuna on luvassa kivaa synttärihulinaa, kun äiti juhlii torstaina, Aki perjantaina ja Juska ja Pete lauantaina. Parasta tässä on se, ettei enää tarvi potea huonoa oma-tuntoa baari-illoista, kun Akikin ihan varmuudella nyt pääsee mukaan! Pommiin meidän tie vie ja pakkohan Akia on käyttää niissä muutamassa kuppilassa joihin se ei vielä oo itseään salaa ujuttanut. Rahaa on pyöreä nolla mutta ei haittaa, mulla on keinoni.

Enkä malta oottaa Tarmon näkemistä! Voi mikä nössykkä se varmasti on!
Kasin aamu odottaa huomenna, pitäisköhän sitä kömpiä sänkyyn CrimethIncin kanssa..

We don't care about the young folks

Olipa kerran paska mentaliteetti.

Por favor

Skins-mentaliteetilla Rumaan, hmm. Toivottavasti ei. Joku mentaliteetti on kuitenkin oltava.

When I was drunk and I wanted to get more drunk

Askartelen äitille söpön ja sympaattisen ja ennen kaikkea ISON syntymäpäiväkortin. Äiti on kyllä ihana. Monesti mietin miks kukaan muuttaa äitinsä luota pois tai ainakin mulle tekee vaan pahaa jättää äiti aina Muurameen. Mutta onneks äiti saa ison ja hienon kortin tänä vuonna. Siitä tulee mahtava!

Illalla oonkin sitten taas vähän kehnompi tytär ja selvästi hunningolla, kun lähdin äidin helmoista.

Roadtrip

And I won't let you choke on the noose around your neck

Se on aina kauheeta, kun ei osaa auttaa. Vaikka olis ihan pikku juttu ja silti tuntuu, että ei osaa muuta kun levitellä käsiään ja huokailla turhautumista. Pienet jutut on joskus isompia kuin niiden ehkä tarvis olla tai isompia kuin annetaan ymmärtää. Elämän pienet ilot muuttuu nopeesti vähän suuremmaksi suruksi, jos ei pysy tarkkana.
Suremishommat on ihan sieltä ja syvältä. Melankolianhakuisena ihmisenä tavallaan nautin surkuttelusta ja siks oon esimerkiksi niin ylenpalttinen Greyn Anatomian katsoja ja joka jakson lopussa ootan sitä kliimaksia, jonka johdosta saa vollottaa oikein olan takaa. Ja ihan tietoisesti alan kuuntelemaan surullista musiikkia, että olis jotakin mietittävää. Ilosena oon todella tyhmä, enkä pohdi mitään. Pohtiminen ja vatvominen on aika kasvattavaa ja mieli maassa miettii paljon ja joskus liikaakin. Mutta mieluummin oon kyllä ihan vaan iloinen, mitä suurimmaks osaks ajastani olenkin. Onneksi. Elämässä tulee vastaan niin paljon paskaa, että miksi olla tahallaan surullinen? Ehkä mä opin olemaan syvällinen myös iloisin mielin, se voi olla varsin virkistävää.

Terveisin valmis nukkumaan, hulttio ja vaikutteille altis Maikki

It's empty in the valley of your heart
The sun, it rises slowly as you walk
Away from all the fears
And all the faults you've left behind

Oh Mumford

Musiikkirakastumiset on kyllä jotain aivan omaa laatuaan. Ihastuminen yleensäkin on kans!

Ikävä

Kultaisin Taru tule jo kotiin.

Kävin Hansulla tänään ja Hansu on ihana ja Hansun ja Tommin koti myös.

Hunajakilppari

And nobody knows how you got home last night

Ihmiset on petollisia. Kaikki on. Joskus. Jossakin tilanteessa. Useammin kuin kerran. Aika surullista, kun sitä niin toivois elämän olevan helppoa, yksinkertaista ja tasapainoista. Se pelottaa miten riippumatonta elämä on ja miten se kuitenkin riippuu niin itsestä kuin kanssaihmisistäkin. Mun pää on niin helppo saada sekaisin, nytkin mietin äärimmäisyyksiin tätä ihmisten petollisuutta ja tunteita ja miten helppoa on tehdä väärin. Voin miettiä tätä loputtomiin ja olla illalla taas hämmentynyt ja kadonnut omiin ajatuksiin. Oon ehkä liian melankoliahakuinen, niin oon kuullut mutta niin oppii monesti kaikenlaista. Surulliseksi ainakin.

Mutta Elise on ihana ja maanantaina me viedään Elise juhlimaan. Eikä kukaan oo sillon petollinen.

Mun on vaan laitettava tää uudestaan tänne kun Kate Nash on niin ihastuttava.

I can't make real life as good as television

Mä aina mietin, keitä ne ihmiset on kaikissa niissä hienoissa kuvissa. Niiden kuvien tytöt on nättejä ja pukeutuu ihanasti ja niissä paistaa aina aurinko. Tytöissä ja kuvissa. Ne vaikuttaa virheettömiltä. Niistä tulee joko aivan mahdottoman hyvälle tuulelle tai kerrassaan masentuu. Nyt oon puolivälissä. Onhan nekin vain ihmisiä. Tuntuu muutenkin, että oon jo hetken ollut asioiden välissä enkä osaa sanoa minkä tai missä tai miksi. Kokopäiväinen hämmennyksen tila, niin sitä voi kai parhaiten kuvailla. Kuulostaapas hölmöltä, mutta niin on mun olokin. Tosin se voi johtua siitäkin, että mun elämä on lähiaikoina ollut aika lailla ylläolevan kuvan kaltaista. Mitäköhän sitä..

People who make us happy are never the people you expect.