Something more than ink

Unelmakuvat. Mua ärsyttää suunnattomasti ettei noista kumpikaan ole mun käsivarsi. Ylempi kuva on jotain niin upeeta, että oon tuijottanut sitä jo ikuisuuden ja seurannut Valerie Vargasta muutenkin jo vaikka kuinka kauan. Uskomaton nainen. Jos vaan pääsen harjotteluun Englantiin niin ensimmäisenä vapaapäivänäni mä suuntaan tän naisen puheille (eihän se mikään ongelma tietenkään ole, että jonot Vargasille on niin pitkät, että neito ei ota enää uusia asiakkaita vähään aikaan. Mutta mulla on liike ja sen sijainti jo hyvin hallussa, siis aikaa kosiskelemaan vaan!).

Alemman tekijän, Kuusiston Tomin, pääsin tapaamaan maanantaina = pure awesomeness. Alun perin Mäkisen Antin ois pitänyt tehdä mun kuva jo syyskuussa mutta sairastelun takia Antti soitti Tomin Helsingistä tekemään omia varauksiaan pois alta ja Tomi oli valinnut niiden joukosta muun muassa mut ja Juskan. Ja voinko olla enempää kiitollinen! Odotukset oli korkeella, kun olin netistä selaillut Tomin kuvia ja tää tuli vastaan. Upea.

Ja tässä on Tomin taidonnäyte mun iholla. Love it love it love it. Ja niin kuin varmaan kaikille käy, mä oon jo ihan menossa varaamaan uutta aikaa. Tästä se lähtee.

And the bike you rode to school now it rests where your story began

Angukselta ja Julialta sulle terveisiä, Pekko.

Käytiin tyttöjen kanssa katsomassa Pekkoa. Oli hirmu kaunis lumisade ja lumi narskui kengissä. Pekolla oli jo valmiiksi muutama kynttilä ja kun me lähdettiin, niitä oli vielä enemmän. Tehtiin jopa Tikkakoski sightseeing -kierros, ei löydetty Stop - hammertime -liikennemerkkiä mutta muistelin sitä kyllä lämpimästi. Ja kaikkia muita Pekon tarinoita. Ikävä on edelleen ihan kamalan suuri. Rautatieasemalla ja junaradoilla meen aina hiljaiseksi.

Maanantaina saan viimein mun kuvan koristamaan mun muuten niin typerän näköisiä jalkojani. Pekkokin tykkäs siitä kuvasta paljon.

Your soul you must keep totally free

Jos mä jotain haluan nähdä niin maailmaa ja kaikki nämä miehet. Mä tahdon. Sanon muuten tahdon jokaiselle näistä heti tilaisuuden tullen! Koska sellainen tilaisuushan on varsin odotettavissa, totta kai, sellaisessa maailmassa, jossa kaikki on vaan yhtä ihanaa musiikkia. Jos joku sellaisessa elää niin haluaisin osoitteen. Voi apua. Itkuhan tässä tulee.

I said you do

Mahtipekko part 2

Mulla tulee niin ikävä. On jo nyt. Pekko oli valloittava. P's out rakas.

I'll love you forever if I ever love at all

Ihmeellinen välitila. Missä mä oon?

Go get yourself a more better forever

Don't patronize me

On niin paljon asioita ja ihmisillä tapoja käsitellä niitä. Jotkut pelkää ja jotkut unohtaa, jotkut hyökkää ja toiset selvittää. Mä en tiedä mihin kategoriaan kuulun. Kai mä pelkään yhden illan ja aamulla luulen löytäneeni jonkun ratkaisun mut usein se on liian myöhäistä. Ja jos ei ole, se on kiitos sille toiselle osapuolelle. Iso kiitos. Se on hassua miten tietää kaikki omat virheensä ja huonot puolensa muttei niille juurikaan tee mitään. Vaikka kuinka haluais niin ajatella. Ehkä siihen tarvitaan jotain suurta ja dramaattista että tekis muutoksen. Mutta ei se oikein toimi niinkään. Mä kuitenkin uskon siihen, ettei kukaan oo läpeensä paha ja etteikö koskaan vois aloittaa alusta. Ikinä ei oo liian myöhäistä ja aina voi antaa uuden mahdollisuuden. Muutenhan me oltais jo kaikki mennyttä. Joskus maailma tuntuu ihan liian suurelta ja kaikki asiat siinä liian vaikeilta käsitellä.

Siltä musta tuntuu nyt. Ja on tuntunut pitkään. Siitä kai tää hiljaisuuskin. Mutta asiat muuttuu vaikkei niitä ymmärtäiskään. Tai vaikkei ymmärtäis edes sitä onko se hyvästä vai pahasta. Mutta niin ne vaan muuttuu ja elää. Ja jotenkin sitä vaan elää niiden mukana. Elämä on rikas mutta kummallinen, mä oon ainakin ihan pudonnut kyydistä. Tai nousin vasta takas kyytiin.

Morning will come
And I'll do what's right
Just give me till then
To give up this fight

Rakkautta.

It's like a man's best party, only happens when he dies

Aurinko paistaa ja life is good. Eilen oli vähintään yhtä hieno ja hyvä päivä kun tästä tulee. Kävin tuhlaamassa Juskan rahoja Äxän Record Store Dayssa ja sain vihdoin Regina Spektoria vinyylinä ja siitäkös minä pidän! Samalla lähti mukaan Austin Lucasin uus ja itkuhan siinä meinas tulla kun se oli niin hyvä. Youth of Todayta ja Poison Ideaa unohtamatta. Myös kevään ensimmäiset mehujäät ulkona on korkattu ja illalla lähdettiin yllättämään suloinen 20 vee Vide, joka oli ihan onnesta soikeena, kun se tuli kotiin ja sen olohuone oli täynnä ihmisiä ja leivonnaisia. Ja parasta on se et yllätyssynttärit kerrankin onnistu, ei Mattiparalla ollu aavistustakaan että sen koti on vallattu. Loppuilta meni Annan ja Jaakon kanssa leffassa ja meillä pelaten agressiivisia videopelejä. Ihmiset on maailman paras juttu.

Tänään jatkan ihmisten tapaamista ja lähen äitin luo syömään lasten karkit ja Elisen kanssa futiskentän reunalle ja iltateelle Riikalle. Kaikkea sitä, rakkautta.

Please know that I'm yours to keep

♥

Kyllähän se maistuu. Minä ja mun suuri rakkaus tapaamme jälleen kesäkuun 26. päivä. Toivottavasti pysyn vähän enemmän järjissäni tällä kertaa, kun sillon Provinssissa 2008, se oli yhtä euforiaa ja itkua ja iloa koko keikka. Aikamoiset itkut ja riemunkiljahdukset väänsin tosin jo kun Juska anto luvan avata silmät ja nää oli mun pienissä kätösissäni. Katosin tältä planeetalta aika totaalisesti. Mä oon niin Nirvanatyttö henkeen ja vereen, että alan haukkomaan henkeä jo pelkästä ajatuksesta että nään taas Grohlin ja Pat Smearin. Toivottavasti Pat on mukana, sen on oltava. Aaaaa voi tätä riemua! Ja ihan kun Foo Fighters ei ois jo tarpeeks, mutta suunnitelmissa on myös Korkeasaari ja Serena ja päämäärätön laahustaminen Helsingin kauniissa maisemissa.

Työssäoppimispaikkakin on jo aika varmasti hallussa ja vielä hieno paikka onkin! Katotaan kuinka mun fine-dining-knows-all-about-wines-n-stuff -tarjoilija ura tästä lähteekään käyntiin. Oon niin ilonen ja tyytyväinen tällä hetkellä, että edes lumisade ei haittaa. Senkun laitan vaan silmät kiinni ja nään jo itseni mun työssäoppimispaikan terassilla kaatamassa viiniä kauniille naisille kesämekoissa.

Ens viikon keskiviikkona oon muka 20. Kuka sen nyt uskoo? Ja tän viikon keskiviikkona vähän Petäjäveden meininkejä taas, Molemminpuoleinen Varma Tuho, Upright ja Said And Done bustin' it out!

No final kiss to seal any sins

Mä olen rakastunut. Adeleen. Voisin laittaa jokaikisen biisin tänne ja todeta jokaisen jälkeen, että tää on puhdasta rakkautta. Bussissa edes kymmenen ihmisen väkivaltainen rakkausdraama ei pystynyt pilaamaan tätä nautintoa. Nyt oon laulanut mukana noin kolmisen tuntia ja saanut aikaan päänsäryn kaikesta huutamisesta.

Huomenna on Annen ja Iinan mafiasynttärit. Huulipunaa ja korkeita korkoja. Kumpikaan niistä ei oo mun juttu but I'm willing to take the risk. Tosin korkokengät on liian isot ja huulipunaa mulla ei taida edes olla. Oon vähän vääränlainen tyttö näihin juhliin mutta se ei oo olennaista. Tärkeintä on ihmiset. Oon saanut niin paljon uusia ihania ihmisiä mun pieneen elämään, että en enää osaa olla ilman. Ensimmäinen ilta piiiiiitkään aikaan, kun en oo sopinut mitään kenenkään kanssa ja mulla on ihan orpo olo. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa. Enkä osaa nukkuakaan enää yksin. Mitä tapahtui sille tytölle, joka teki kaiken aina itsekseen ja rakasti sitä? Tosin en ehkä niinkään kaipaa sitä, mutta se olis edelleen ihan hyvä piirre pienissä määrin. Mutta rakkaan Annen leipomuksia, kauniita naisia ja komeita pukumiehiä odotellessa.

Regrets and mistakes, they're memories made

The truth never set me free so I did it myself

Hurjaa menoa taas, niin hurjaa ettei paljon kerkeä aloillaan istua! Keskiviikkona oli kova Uuno-turnaus Passionissa ja eihän me sitä satasta voitettu mutta hauskaa ainakin oli. Mun pitäis varmaan alkaa pukeutua väriin, kun kaikki huomioi innoissaan, kun mulla oli mustan ja valkosen sijaan punaista päällä. Ehkä mä vihdoin pystyn laajentamaan mun vaatevarastoa, kehut on aina mukavia. Elise on kultatyttö, sen minä vaan sanon.

Tänään on tiedossa hurjaa teatteria ja mun elämäni rakkauden, Endstandin, dokkarin Jyväskylän näytös. On muuten hyvä dokumentti, kannattaa tulla paikalle eikä bänditkään oo huonot. Samoissa bileissä haudataan Deathbed joten aikamoisia elämyksiä luvassa. En malta odottaa! Punkki on paras ja kevät. Voi rakas kevät. Keväällä mä täytän vuosia ja koko luonto juhlii! Tuntuu hyvältä.

Rakkautta vaan kaikille.

I'd like to learn some new words

If we admit that human life can be ruled by reason the possibility of life is destroyed.

Eilen mökillä ja ihania ystäviä, mökiltä kotiin ja Minna ja Veeti, vähän lisää kavereita, kohta vähän ihanaa kitaramusiikkia Lutakossa, huomenna ihanat Natalie Portman ja Black swan ja Riikka ja Taru, Lutakossa Jätkäjätkät, Katseessa Antiklimax ja Viva Clarity.

En vois oikeestaan paremmin hiihtolomaani viettää.

Reconnection

kuva Jouni Parkku

Hyvä päivä tulossa: naapurissa on Snow Patrol bailut ja kello on vasta puol neljä. Kyllä mä vielä joku päivä koitan onneani ja kysyn josko pääsis Ruppa ja Kiviranta residenssiin laulamaan mukaan. Niillä on varmaan jotkut hulppeat karaokevehkeet kun laulu raikaa kellon ympäri. Mäkin haluan sellaiset, laulaminen on ihanaa.

Eilenkin oli hyvä päivä. Loma alkoi jo keskiviikkona kun ei meistä tarjoilijoista oikeen oo koulunpenkille. Pari päivää lepäilyä ja eilen otettiin suunnaksi Hämeenlinna ja Lahti. Ullan pösö palveli meitä jälleen, tällä kertaa aika mallikkaasti vaikka keli oli ihan kamala! Vesan, Akin, Temsun ja Peten kanssa ajeltiin Korpilahdelle ja lyöttäydyttiin yhteen Jaakon, Mikun, Jesperin, Samulin ja Mikon kanssa ja lähdettiin kohti Hämeenlinnaa. Monta rasiallista Tutti Frutteja ja colaa myöhemmin päästiin perille ja Viva oli taas mahtava. Tässä tätä uutta seiskaa kuunnellessa ei voi kun hymyillä. Tosin levari on rikki joten piti ladata koneelle ja kuunnella tästä mutta ei se mitään, on toi muutaman tuhat kertaa jo kerennyt pyöriä levylautasellakin. Vivan jälkeen otettiin äkkilähtö Lahteen Roosterfesteille ja herranjumala mitkä beatdownjuhlat siellä oli. Missattiin Upright mutta ainakin Cutdown yllätti positiivisesti ja se ihmispaljous mitä siellä oli, hyvä kun pysty edes liikkumaan (tai näkemään yhtään mitään kun Torvi oli täynnä kaksmetrisiä kaljuja raavaita miehiä ja mä olin niitä about napaan asti..). Hirveesti oli tuttuja ja mukavia ihmisiä. Paluumatkalla pysähdyttiin kahdesti syömään ja oltiin kuolla siihen lumituiskuun, joka teki näkyvyydestä täyden nollan mutta nyt oon uupuneena mutta kovin onnellisena takas kotona.

Kaikista paras asia osuu kuitenkin tälle päivälle, saan ihanan koiravauva Tinkan mun luo hoitoon! Tää mun koirakuume voidaan määritellä jo lähes sairaudeksi (ainakin Juskan mielestä) joten voitte vaan kuvitella miten onneni kukkuloilla oon! Asa jää nyt kyllä välistä mikä kyllä harmittaa aika suunnattomasti, koska sinne on menossa mitä parhaimpia ihmisiä ja Asahan nyt on vaan mun lemppari mutta Tinkasta tulee mun lemppari myös ja näänhän mä Jätkäjätkät parin viikon päästä Lutakossa. Voi että. Kerrankin osaan olla illan yksin kotona kun mulla on elämän suurin ilo täällä mun kanssa.

Ja vielä Annekullasta sen verran, että parane pian söpö. ♥ Mä en tykkää sairaaloista ja leikkauksista sitten yhtään.

This song is a message for every human who still have sensibility left in them. Who still have courage to disengage. Who still feed their souls. Who still feel their souls.

But thoughts I kept inside myself I never could allow for loved ones to read

♥

Uneasy hearts weigh the most

Mä haluaisin oman pianon. Oon ollut melkein koko viikon Muuramessa ja vaan soittanut ja soittanut. Haluaisin vaan luoda ja saada kaikkea aikaan mutta sitä odotellessa mä opettelen taas soittamaan kunnolla pianoa ja muiden kappaleita, se riittää näin alkuun. Mun mielestä haahuilussa ja haaveilussa ei oo mitään vikaa, niiden kaikkien ajatusten seasta pitää vaan poimia ne oikeat jutut ja toteuttaa ne.

Oon taas kerennyt sinne ja tänne mutten läheskään kaikkialle minne olisin halunnut ja luvannut. Mutta ei se mitään, ei multa aika lopu kesken. Lighthouse Projectille kunniaa, mä pidän siitä bändistä ihan valtavasti ja sen takia perjantai olikin aivan ihana. Sanon taas kerran, että tän takia mä elän. Lisämausteena perjantaina myös Nirvanan You know you're right, aika pysähty kun Miku otti mikin käteen ja Jaakko vaihto kitaraan. Mä olin ihan sanaton. Kävin myös kattomassa Annan vanhojen tanssit, voi että mitä kaunokaisia siellä oli. Niin ja tytöt hei, me ollaan lukion seinällä meidän hienoissa nunna-asuissa!

Haluaisin. Otan, teen, saan. Ehkä siinä ois mulle sopivampi mantra tästä eteenpäin.

Stay true, stay you.

Mahtipekko

Hyvät päivät on mahtavia. Se on sääli, että takerrutaan aina huonoihin ja niistä riittää enemmän sanottavaa. Mun hyvästä päivästä puhuu siispä mun puolesta Chris Martin. Siivouksen ja kouluhommien jälkeen jatkan mun hyvää päivää lähtemällä Pekon luo tupareihin, joissa ei masennella yhtään vaikka aihettakin ois. Aina on mutta tänään ei haittaa mikään. Pekko on valloittava.

What are we drinking when we're done? Just glasses of water

Mind is a razor blade

Mä tykkään siitä, kun oon yksin kotona enkä laita valoja päälle ja huomaan miten nopeesti ja yllättäen kaikki muuttuu pimeäksi. Vielä kun taustalla soi joku tän tyyppinen biisi. Kesässä ei oo tätä samaa tunnelmaa ja se on sääli, koska se on muuten niin täydellinen vuodenaika. Mä kaipaan vähän kesää. Iltoja varsinkin. Kun ei oo niin tappavan kuuma eikä ihmisiä vilise niin kamalasti. Kun voi kulkea shortseissa ja topissa nostaa hiukset sotkunutturalle ylös ja kävellä paljain jaloin. Haaveilin siitä, kun kiersin lauantaina Jyväsjärven ja se on ehdottomasti yks mun lempipaikoista kesäisin. Nyt en voinut poiketa metsään poluille enkä ihailla niitä söpöjä kiviä, joihin on kaiverrettu viisauksia. Mut en mä valita talvesta. Pimeä on hyvä, se tasapainottaa. Ja se on romanttinen. Siitä mä tykkään, koska oon hömppä. Siitäkin mä tykkään.

Äiti on muuten ihastunut José Gonzáleziin. Oon tullut ihan äitiini näissä asioissa. Ihana äiti.

I'm running late on purpose

Kuuntelin Katea ja seisoin parvekkeella, laitoin silmät kiinni ja kuvittelin kesän. Se oli helppoa, kun on kerrankin levollinen olo ja niin on kesälläkin. Mietin sitä, miten en tykkää miettiä turhia asioita ja miten en oo paljon muuta lähiaikoina miettinytkään. Miten en oo tyytyväinen itseeni, kun oon laiminlyönyt niin paljon ja mulla on paljon korjattavaa. Tajusin, että se pitää aloittaa itsestään. Alan taas kirjottamaan ja lepäämään, syömään paremmin ja kertomaan ihmisille miten tärkeitä ne on, vaikken niitä näkisikään. Niiden turhien asioiden lisäksi mä mietin Riikkaa, Tarua ja Hansua, joita en nää suunnilleen ikinä kunnolla vaikka se ois maailman helpoin asia toteuttaa. Kotonakaan en oo käynyt hetkeen ja äiti itkee, jos en käy siellä viikkoon. Ennen kävin siellä koko ajan. Juska oli surullinen ja peloissaan mutta sen mä jo korjasin. On hassua miten helppoa on salata mitä itselleen kuuluu. Ja kun on siinä hyvä, on huono ottamaan selvää mitä muille kuuluu. Ja miten helppoa on olla huoleton ihmisten seurassa, jotka on tuntenut vain hetken eikä kukaan tunne sua kunnolla. Jalat maahan taas. Ja tee maistuu mansikoilta pitkän ajan jälkeen.

Mä lähden helposti käsistä. Mutta nyt tuntuu hyvältä.

Fireworks

Kyllähän näitä lauantai-iltoja koulussakin viettää. Oon ollut tällä viikolla kahdesti koulun iltatilaisuuksissa töissä ja huomaan taas hyvin koulun vaikutuksen muhun. Torstaina ainoa asia mitä mietin kävellessä kotiin oli, että nyt on mentävä jonnekin bisselle. Parille sitä sitten lähdettiinkin. Nyt istun kotona ja mietin minne sitä lähtis. Toinen hämmentävä asia on, että oon lämmennyt Katy Perrylle ja Rihannalle, tässä Rihannan tahtiin tanssahdellessa odottelen, että jotain tapahtuu. Musta on tullut huono olemaan paikallani. Harvoin mä enää istun tässä sohvalla möllöttämässä. Oon yöeläjä. Oon aina ollut mutta mun yöt on ollut aamuun asti Greyn Anatomian katsomista. Eipä ole enää. Tulin tänään aamulla kuuden aikaan kotiin, nukuin hetken ja lähdin kouluun. Vähän väsyttää. Ehkä mä pyhitän tän yön hyvälle ystävälleni Greyn Anatomialle, for old time's sake.

What's my name

Melkein kuukauteen en oo kirjottanut tänne mitään. Sääli sinänsä, kun niin paljon tapahtuu ettei kerkee edes hengähtää välissä ja sit unohdan mitä oon tehnyt ja missä oon ollut. Joululomalla en ollut kotona suunnilleen ollenkaan, mikä oli kyllä virkistävää. Kävin Tampereella, pohjosessa kattomassa sukulaisia ja Juskalla Joutsassa. Ja ne lyhyet hetket, kun oon kotona, oon pelannut Xboxia ja katsonut Greyn anatomian vitoskautta! Elämä hymyilee. Vanhoja kavereita en oo kyllä kerennyt näkemään mikä surettaa, asia pitää korjata pikimmiten kunhan vaan taikois jostain aikaa.

En edes osaa kirjottaa enää mitään. Ärsyttää. Mutta kyllä tää tästä, oon taas vähän hermoraunio ja hukassa joten se johtuu ehkä osittain myös siitä. Tosin ainahan mä oon, ei sen pitäis olla este. Nyt suuntaan Eliselle korkkaamaan Elisen uuden kodin.

Niin joo ja pakko mainita, että sain maailman parhaan joululahjan. Vinkkinä edellinen postaus.