26. helmikuuta 2011

Reconnection

kuva Jouni Parkku

Hyvä päivä tulossa: naapurissa on Snow Patrol bailut ja kello on vasta puol neljä. Kyllä mä vielä joku päivä koitan onneani ja kysyn josko pääsis Ruppa ja Kiviranta residenssiin laulamaan mukaan. Niillä on varmaan jotkut hulppeat karaokevehkeet kun laulu raikaa kellon ympäri. Mäkin haluan sellaiset, laulaminen on ihanaa.

Eilenkin oli hyvä päivä. Loma alkoi jo keskiviikkona kun ei meistä tarjoilijoista oikeen oo koulunpenkille. Pari päivää lepäilyä ja eilen otettiin suunnaksi Hämeenlinna ja Lahti. Ullan pösö palveli meitä jälleen, tällä kertaa aika mallikkaasti vaikka keli oli ihan kamala! Vesan, Akin, Temsun ja Peten kanssa ajeltiin Korpilahdelle ja lyöttäydyttiin yhteen Jaakon, Mikun, Jesperin, Samulin ja Mikon kanssa ja lähdettiin kohti Hämeenlinnaa. Monta rasiallista Tutti Frutteja ja colaa myöhemmin päästiin perille ja Viva oli taas mahtava. Tässä tätä uutta seiskaa kuunnellessa ei voi kun hymyillä. Tosin levari on rikki joten piti ladata koneelle ja kuunnella tästä mutta ei se mitään, on toi muutaman tuhat kertaa jo kerennyt pyöriä levylautasellakin. Vivan jälkeen otettiin äkkilähtö Lahteen Roosterfesteille ja herranjumala mitkä beatdownjuhlat siellä oli. Missattiin Upright mutta ainakin Cutdown yllätti positiivisesti ja se ihmispaljous mitä siellä oli, hyvä kun pysty edes liikkumaan (tai näkemään yhtään mitään kun Torvi oli täynnä kaksmetrisiä kaljuja raavaita miehiä ja mä olin niitä about napaan asti..). Hirveesti oli tuttuja ja mukavia ihmisiä. Paluumatkalla pysähdyttiin kahdesti syömään ja oltiin kuolla siihen lumituiskuun, joka teki näkyvyydestä täyden nollan mutta nyt oon uupuneena mutta kovin onnellisena takas kotona.

Kaikista paras asia osuu kuitenkin tälle päivälle, saan ihanan koiravauva Tinkan mun luo hoitoon! Tää mun koirakuume voidaan määritellä jo lähes sairaudeksi (ainakin Juskan mielestä) joten voitte vaan kuvitella miten onneni kukkuloilla oon! Asa jää nyt kyllä välistä mikä kyllä harmittaa aika suunnattomasti, koska sinne on menossa mitä parhaimpia ihmisiä ja Asahan nyt on vaan mun lemppari mutta Tinkasta tulee mun lemppari myös ja näänhän mä Jätkäjätkät parin viikon päästä Lutakossa. Voi että. Kerrankin osaan olla illan yksin kotona kun mulla on elämän suurin ilo täällä mun kanssa.

Ja vielä Annekullasta sen verran, että parane pian söpö. Mä en tykkää sairaaloista ja leikkauksista sitten yhtään.

This song is a message for every human who still have sensibility left in them. Who still have courage to disengage. Who still feed their souls. Who still feel their souls.

20. helmikuuta 2011

Uneasy hearts weigh the most


Mä haluaisin oman pianon. Oon ollut melkein koko viikon Muuramessa ja vaan soittanut ja soittanut. Haluaisin vaan luoda ja saada kaikkea aikaan mutta sitä odotellessa mä opettelen taas soittamaan kunnolla pianoa ja muiden kappaleita, se riittää näin alkuun. Mun mielestä haahuilussa ja haaveilussa ei oo mitään vikaa, niiden kaikkien ajatusten seasta pitää vaan poimia ne oikeat jutut ja toteuttaa ne.

Oon taas kerennyt sinne ja tänne mutten läheskään kaikkialle minne olisin halunnut ja luvannut. Mutta ei se mitään, ei multa aika lopu kesken. Lighthouse Projectille kunniaa, mä pidän siitä bändistä ihan valtavasti ja sen takia perjantai olikin aivan ihana. Sanon taas kerran, että tän takia mä elän. Lisämausteena perjantaina myös Nirvanan You know you're right, aika pysähty kun Miku otti mikin käteen ja Jaakko vaihto kitaraan. Mä olin ihan sanaton. Kävin myös kattomassa Annan vanhojen tanssit, voi että mitä kaunokaisia siellä oli. Niin ja tytöt hei, me ollaan lukion seinällä meidän hienoissa nunna-asuissa!

Haluaisin. Otan, teen, saan. Ehkä siinä ois mulle sopivampi mantra tästä eteenpäin.

Stay true, stay you.

9. helmikuuta 2011

Mahtipekko


Hyvät päivät on mahtavia. Se on sääli, että takerrutaan aina huonoihin ja niistä riittää enemmän sanottavaa. Mun hyvästä päivästä puhuu siispä mun puolesta Chris Martin. Siivouksen ja kouluhommien jälkeen jatkan mun hyvää päivää lähtemällä Pekon luo tupareihin, joissa ei masennella yhtään vaikka aihettakin ois. Aina on mutta tänään ei haittaa mikään. Pekko on valloittava.

What are we drinking when we're done? Just glasses of water