Kyllähän se maistuu. Minä ja mun suuri rakkaus tapaamme jälleen kesäkuun 26. päivä. Toivottavasti pysyn vähän enemmän järjissäni tällä kertaa, kun sillon Provinssissa 2008, se oli yhtä euforiaa ja itkua ja iloa koko keikka. Aikamoiset itkut ja riemunkiljahdukset väänsin tosin jo kun Juska anto luvan avata silmät ja nää oli mun pienissä kätösissäni. Katosin tältä planeetalta aika totaalisesti. Mä oon niin Nirvanatyttö henkeen ja vereen, että alan haukkomaan henkeä jo pelkästä ajatuksesta että nään taas Grohlin ja Pat Smearin. Toivottavasti Pat on mukana, sen on oltava. Aaaaa voi tätä riemua! Ja ihan kun Foo Fighters ei ois jo tarpeeks, mutta suunnitelmissa on myös Korkeasaari ja Serena ja päämäärätön laahustaminen Helsingin kauniissa maisemissa.
Työssäoppimispaikkakin on jo aika varmasti hallussa ja vielä hieno paikka onkin! Katotaan kuinka mun fine-dining-knows-all-about-wines-n-stuff -tarjoilija ura tästä lähteekään käyntiin. Oon niin ilonen ja tyytyväinen tällä hetkellä, että edes lumisade ei haittaa. Senkun laitan vaan silmät kiinni ja nään jo itseni mun työssäoppimispaikan terassilla kaatamassa viiniä kauniille naisille kesämekoissa.
Ens viikon keskiviikkona oon muka 20. Kuka sen nyt uskoo? Ja tän viikon keskiviikkona vähän Petäjäveden meininkejä taas, Molemminpuoleinen Varma Tuho, Upright ja Said And Done bustin' it out!
28. maaliskuuta 2011
26. maaliskuuta 2011
No final kiss to seal any sins
Mä olen rakastunut. Adeleen. Voisin laittaa jokaikisen biisin tänne ja todeta jokaisen jälkeen, että tää on puhdasta rakkautta. Bussissa edes kymmenen ihmisen väkivaltainen rakkausdraama ei pystynyt pilaamaan tätä nautintoa. Nyt oon laulanut mukana noin kolmisen tuntia ja saanut aikaan päänsäryn kaikesta huutamisesta.
Huomenna on Annen ja Iinan mafiasynttärit. Huulipunaa ja korkeita korkoja. Kumpikaan niistä ei oo mun juttu but I'm willing to take the risk. Tosin korkokengät on liian isot ja huulipunaa mulla ei taida edes olla. Oon vähän vääränlainen tyttö näihin juhliin mutta se ei oo olennaista. Tärkeintä on ihmiset. Oon saanut niin paljon uusia ihania ihmisiä mun pieneen elämään, että en enää osaa olla ilman. Ensimmäinen ilta piiiiiitkään aikaan, kun en oo sopinut mitään kenenkään kanssa ja mulla on ihan orpo olo. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa. Enkä osaa nukkuakaan enää yksin. Mitä tapahtui sille tytölle, joka teki kaiken aina itsekseen ja rakasti sitä? Tosin en ehkä niinkään kaipaa sitä, mutta se olis edelleen ihan hyvä piirre pienissä määrin. Mutta rakkaan Annen leipomuksia, kauniita naisia ja komeita pukumiehiä odotellessa.
18. maaliskuuta 2011
The truth never set me free so I did it myself

Hurjaa menoa taas, niin hurjaa ettei paljon kerkeä aloillaan istua! Keskiviikkona oli kova Uuno-turnaus Passionissa ja eihän me sitä satasta voitettu mutta hauskaa ainakin oli. Mun pitäis varmaan alkaa pukeutua väriin, kun kaikki huomioi innoissaan, kun mulla oli mustan ja valkosen sijaan punaista päällä. Ehkä mä vihdoin pystyn laajentamaan mun vaatevarastoa, kehut on aina mukavia. Elise on kultatyttö, sen minä vaan sanon.
Tänään on tiedossa hurjaa teatteria ja mun elämäni rakkauden, Endstandin, dokkarin Jyväskylän näytös. On muuten hyvä dokumentti, kannattaa tulla paikalle eikä bänditkään oo huonot. Samoissa bileissä haudataan Deathbed joten aikamoisia elämyksiä luvassa. En malta odottaa! Punkki on paras ja kevät. Voi rakas kevät. Keväällä mä täytän vuosia ja koko luonto juhlii! Tuntuu hyvältä.
3. maaliskuuta 2011
I'd like to learn some new words
If we admit that human life can be ruled by reason the possibility of life is destroyed.
Eilen mökillä ja ihania ystäviä, mökiltä kotiin ja Minna ja Veeti, vähän lisää kavereita, kohta vähän ihanaa kitaramusiikkia Lutakossa, huomenna ihanat Natalie Portman ja Black swan ja Riikka ja Taru, Lutakossa Jätkäjätkät, Katseessa Antiklimax ja Viva Clarity.
En vois oikeestaan paremmin hiihtolomaani viettää.
Tilaa:
Kommentit (Atom)

