17. joulukuuta 2011

Something more than ink


Unelmakuvat. Mua ärsyttää suunnattomasti ettei noista kumpikaan ole mun käsivarsi. Ylempi kuva on jotain niin upeeta, että oon tuijottanut sitä jo ikuisuuden ja seurannut Valerie Vargasta muutenkin jo vaikka kuinka kauan. Uskomaton nainen. Jos vaan pääsen harjotteluun Englantiin niin ensimmäisenä vapaapäivänäni mä suuntaan tän naisen puheille (eihän se mikään ongelma tietenkään ole, että jonot Vargasille on niin pitkät, että neito ei ota enää uusia asiakkaita vähään aikaan. Mutta mulla on liike ja sen sijainti jo hyvin hallussa, siis aikaa kosiskelemaan vaan!).

Alemman tekijän, Kuusiston Tomin, pääsin tapaamaan maanantaina = pure awesomeness. Alun perin Mäkisen Antin ois pitänyt tehdä mun kuva jo syyskuussa mutta sairastelun takia Antti soitti Tomin Helsingistä tekemään omia varauksiaan pois alta ja Tomi oli valinnut niiden joukosta muun muassa mut ja Juskan. Ja voinko olla enempää kiitollinen! Odotukset oli korkeella, kun olin netistä selaillut Tomin kuvia ja tää tuli vastaan. Upea.

Ja tässä on Tomin taidonnäyte mun iholla. Love it love it love it. Ja niin kuin varmaan kaikille käy, mä oon jo ihan menossa varaamaan uutta aikaa. Tästä se lähtee.

10. joulukuuta 2011

And the bike you rode to school now it rests where your story began




Angukselta ja Julialta sulle terveisiä, Pekko.

Käytiin tyttöjen kanssa katsomassa Pekkoa. Oli hirmu kaunis lumisade ja lumi narskui kengissä. Pekolla oli jo valmiiksi muutama kynttilä ja kun me lähdettiin, niitä oli vielä enemmän. Tehtiin jopa Tikkakoski sightseeing -kierros, ei löydetty Stop - hammertime -liikennemerkkiä mutta muistelin sitä kyllä lämpimästi. Ja kaikkia muita Pekon tarinoita. Ikävä on edelleen ihan kamalan suuri. Rautatieasemalla ja junaradoilla meen aina hiljaiseksi.

Maanantaina saan viimein mun kuvan koristamaan mun muuten niin typerän näköisiä jalkojani. Pekkokin tykkäs siitä kuvasta paljon.