Käytiin tyttöjen kanssa katsomassa Pekkoa. Oli hirmu kaunis lumisade ja lumi narskui kengissä. Pekolla oli jo valmiiksi muutama kynttilä ja kun me lähdettiin, niitä oli vielä enemmän. Tehtiin jopa Tikkakoski sightseeing -kierros, ei löydetty Stop - hammertime -liikennemerkkiä mutta muistelin sitä kyllä lämpimästi. Ja kaikkia muita Pekon tarinoita. Ikävä on edelleen ihan kamalan suuri. Rautatieasemalla ja junaradoilla meen aina hiljaiseksi.
Maanantaina saan viimein mun kuvan koristamaan mun muuten niin typerän näköisiä jalkojani. Pekkokin tykkäs siitä kuvasta paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti