Surrounded by strangers in a place called home

Pakko sanoo, ettei tää viikko oo ollut mitenkään maata järisyttävän kehittävä. Oon nukkunut joka päivä päiväunet, tehnyt äikän tehtäviä ja unohtanut syödä. Hmmph. Siinä mun viikko oikeestan taitaa surullisuudessaan ollakin. Ja nenäkin vuotaa koko ajan verta! Mua vähän pelottaa.. Tiistaina ajoin myös Ullan pösön ojaan, mikä oli kokemus sinänsä. Seilas ensin mukavasti laidasta laitaan ja en ees muista mitä tein ja yhtäkkiä olin ojassa. Akin kommentti etupenkillä oli vaan hillitty "No voi vittu". Tuukan tie on petollinen!

Lissää kouluhommaa jee maistuis nyt kyllä ennemmin vaikka kupillinen kaakaota ja Walk the line.