Oon aina kammoksunut kaupunkipyöräilyä. Pyöräilyä autojen seassa, autojen säännöillä. No, mun ensimmäinen kokemus kaupunkipyöräilystä ei ainakaan vähentänyt mun kammoa, koska kaaduin vallan lahjaakkasti Ruman ovella. Nyt sattuu, au. Hauskinta on, ettei kukaan tullut mua vastaan missään vaiheessa ja sit kun ihmisiä on tosi paljon, mä liu'un kauniisti pyörä sivuttain niiden ohi. Onneks kotimatka on Rumasta kuitenkin lyhyt ja pääsin nuolemaan haavojani ja katkeroitumaan kaupunkipyöräilyä kohtaan. Naurattais muuten mutta sattuu lonkkaan ja kyynärpäähän. So sad. Nauran sitten aamulla tai ehkä vasta lauantaina.
Auts.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti