Fiona Albrecht otti taas hienoa kuvaa.
Sain tässä vikassa kuvassa Santerilta hymyssä suin turpaan.
Viikonlopusta pitäis tulla taas ihan kiva. Ois ihan hienoa, jos joskus arkikin ois kivaa. Tai onhan se, koulussa näkee kavereita ja saa olla ihmisten kanssa mut koulun jälkeen ei oo oikein aikaa nähä kaikkia ystäviä muuten vaan. Ja se ois se mitä haluasin tehdä. Viettäis vaan laatuaikaa ja juttelis tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Viikonloput on aina niin hektisiä ja ne pitää suunnitella niin tarkkaan, kun kaukosuhteet (meidän tapauksessa "kaukosuhde") nyt on mitä on. Kyllä mä tosta Juskasta sen verran paljon kuitenkin tykkään, että ne pari päivää viikossa mun on lähes pakko saada olla sen kanssa. Nytkin oottaa äikän kurssi tekemistään ja kaks viikkoa aikaa.. eli ei paljon vapaa-ajalla juhlita. Tosin suunnittelin silti vähän, että voitais tyttöjen kanssa katella jotain leffaa vaikka meillä. Enää tarvii vaan saada viesti tytöille niin eiköhän se järjesty. Gretakin tulee viikonloppuna, toivottavasti kerkeisin nähdä sitä perjantaina. Ja jos en, niin lähetään Helsinkiin jo varmaan perjantaina koulun jälkeen. Tällä kertaa ei mee rahaakaan, kun päästään Inalle ja Onnille (Temsun sanoin Onnihotelliin) ja kun tekee kunnon eväät mukaan niin ei ruokaakaan mee juuri mitään. Bensat nyt on tietty asia erikseen mutta niihin saa avustusta Oranssilta. Ainii ja ruokaakin saa Oranssilta. Ja voisin todistaa Mirkolle, etten oo niin paska keittiössä, kun se luulee!
Syksyssä värien ja sen suloisen melankolisuuden lisäksi hienoa on se, että tulee taas kunnon keikkoja. Syysloman alussa olin Oranssilla, nyt lauantaina Lutakossa ja nyt viikonloppuna Semifinaalissa (jos lähdetään kohti Helsinkiä jo perjantaina ja AJOISSA) ja Oranssilla jälleen. Ja just kun näin aloin hehkuttamaan, niin tarkistin Lutakon tarjonnan ja ei se kyllä näytäkään niin hyvältä. Mutta silti, syksyllä tulee aina oltua musiikin parissakin enemmän, mikä on kyllä ihan hullun hyvä juttu. Mun elämä ois kyllä aika tylsää jos se ei olis tätä mitä se nyt on. Rakastan vaan sitä, kun saa kattoo jotain tosi hyvää bändiä ja pystyn samaistumaan niihin biiseihin ihan paikan päällä. Niin, että tuntuu ku sitä esitettäis mulle. Ja niinhän sitä tietty esitetäänkin ja muutamalle kymmenelle muulle, jotka hoitaa sit sen meiningin ylläpidon. Mä vaan jään jalkoihin jos lähden rellestämään, se on todistettu pari kertaa liikaa, esim. Delta Force 2:n aikana lauantaina. Tosin sen verran oon oppinut näiden parin vuoden aikana, että löydän aina salin parhaimman paikan missä en saa turpaan, en häiritse kenenkään keikkamenoa ja nään täydellisesti kaikkialle. Ja kyllä mä aina voin itekseni huutaa ja two-stepata siinä hevosenkengän reunalla, hahaha.
Musta on aika pelottavaa, että tykkään olla Helsingissä niin paljon. Luulin aina, että se on liian iso mulle mutta ehkei se ookaan. Ehkä lähen oikeesti sinne assistenttikouluun nostelemaan minihameessa kyniä lattialta. Tai sitten en.
Nyt ois varmaan aika tehdä viimein niitä koulujuttuja. Huomenna on hissan koe, jonka kyllä kusen. Pitää tehdä ihan älyttömästi niitä äikän juttuja ja tosiaan vaan ne kaks viikkoa aikaa. Torstaiks pitää palauttaa ruotsin aine ja ranskan aine, perjantaille yhteiskuntaopin yritysanalyysi. Se yhteiskuntaopin kurssi on muuten hirvein pakollinen kurssi koskaan. Se on yhtä "raha-sitä-raha-tätä-money-rules-all-kapitalismi-for-the-win" eikä se kiinnosta mua sitten yhtään. Hansun kanssa aina vihataan suunnilleen koko maailmaa, kun istutaan siellä. Tosin tänään Hansu vähän puheli, että ois tulossa vähän Pocahontasta, Anastasiaa, Liisaa Ihmemaasta jne. Kuulostaa kivalta!
Ainiin ja aamulla oli aika kamalaa herätä taas yksin, kun viikon saanu kuolata toisen käsivarrelle. Mutta maassa oli sentään lunta ja sato oikein isoja lumihiutaleita! Lisää vaan ja pakkasta kans.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti