Katoin Selviytyjät monen vuoden tauon jälkeen ja huonohan se oli edelleen. Sit tein Valtterin kanssa kakun ja syötiin mahat täyteen suklaarusinoita. Ei tästä mun terveys- ja liikuntalinjasta taida tulla yhtään mitään. Eikä oikeestaan edes haittaa.
17:20 oli kyllä tänään aivan silkkaa paskaa. Ja siitä eteenpäin aika lailla myös. No, ainakaan nyt ei oo sitä masentavaa sunnuntai-iltaa, jolloin ei oikeesti saa mitään tehtyä. Tosin en mä tänäänkään kyllä tehnyt sitä mitä ois pitänyt. Eikä se sunnuntai nyt hymyile huomenna muutenkaan, kun koko päivä menee ruotsin ja ranskan parissa. Tai pitäis mennä, onnistun kuitenkin taas vaan ohittamaan koulujutut täysin, se on mun uusi kyky. En tosin oo siitä kovin hyvilläni, mieluummin oisin ottanut kyvyn vaikka lukea koealueet minuutissa ja sisäistää kaiken yhdellä kertaa. Kehitän sellasen kyvyn, että saan edellämainitun kyvyn varastettua Riikalta, koska en mä sitä tosta noin vaan saa itse itselleni kehitettyä. Sitä odotellessa.
Että adjö ja adieu vaan.
Ps. 60 kilometriä tuntuu välillä ihan liian pitkältä matkalta. Helevetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti