Musta tuntuu, että voisin amputoida jalkani irti. Seikkailtiin eilen ja Temsun kanssa kun ei olla ihan yhtä välkkyjä kun muut, niin kärsittiin älyllisestä vajaavuudestamme vähän. Tai paljon. AU. Mutta tarjoilu oli loistava ja ilotulituskin tuli kerrankin nähtyä ihan kunnolla. Ja ihan hienohan se oli. Ai niin ja perjantaina kävin ekaa kertaa Kharmassa, hahaha. Kyllä se meno uppos, kun oli vähän kuumetta. Mutta tuskin oon heti menossa takas. En vaan sopinu sinne yhtään, mulla oli kai liikaa päällä ja liian matalat kengät..........
Oon aika kova synkistelemään. Se vähän harmittaa. Ja jos mua harmittaa, että mua harmittaa koko ajan niin mua harmittaa kyllä vähän liikaa. Tänään ei harmita mikään. Onneks, vielä ainakaan. Sain selvyyttä vähän tohon ranskaankin eli salissa sitten Mariannen kanssa kahdestaan istutaan. Joy.
Olispa mulla rahaa. Tekisin vaikka mitä.
Näissä merkinnöissä ei tunnu olevan kyllä enää mitään johdonmukaisuutta. Mutta ehkä se on vaan yliarvostettua eikä se sovi mulle.
Pinaattikeittoa ja äikän tehtäviä. Ei oikeestaan edes kuulosta niin kamalalta. Tajusin tänään muuten vasta kotiovella, että kävelin tosiaan koulusta kotiin. Hui. Ja oon alkanyt taas tekemään listoja. Ja kaipaan vähän kunnon päiväkirjaan kirjottamista. Ehkä alotan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti