Signs of the times

Mä luulen aina olevani tehokas. Aina sillon tällön tulee se yksi päivä, kun luulen, että saan kaiken aikomani valmiiks ja meen nukkumaan iloisena ja ylpeä kaikista saavutuksistani. No, oon kyllä nukkunut tänään varsin iloisena yhteen asti, nukuin myös viidestä kuuteen ja nyt pakotan itseni omaan huoneeseen ranskan kirjan kanssa. Syytän mun huonetta mun onnettomasta aikaansaamattomuudestani. Mulla on siellä niin paljon virikkeitä, että kaikki mitä en halua tehdä ei vaan tule siellä tehdyksi. Mulla on hyviä levyjä, joita haluan just sillon kuunnella, kun en voi niitä kuunnella. Mulla on kiva telkkari ja mielin määrin leffoja, joita voisin katella uudestaan ja uudestaan aamusta iltaan, varsinkin sillon, kun en voi niitä katsoa. Mulla oottele kasa siistejä julisteita, joiden seinille ripustamisesta haaveilen ja mallailen niitä aina, kun semmoiseen ei ole aikaa. Ja mulla on mun aivan loistava ja hieno ja kiva leikekirja, jonka kasaaminen on yks parhaita juttuja mitä kotona teen enkä voi täyttää tai lukea sitä nyt, koska en oo koskaan kirjoittanut sinne esimerkiks ranskan kielioppia tai taivuttanut verbejä. Joululahjojakin tahtoisin väsätä, pääsin niin hyvin vauhtiin eilen! Saankohan mä muuten niitä maanantaiksi valmiiksi.. no, saan mä ne toimitettua kaikille viimeistään uutena vuotena.

So far oon tehnyt Temsulle ja Akille ruokaa ja teetä ja pukenut vaatteet päälle. En oikein tiedä sopiiko vapaapäivät mulle vai ei. Ja huomasin tänään, että oon tukkinut koneen niillä mun eilisillä latauksilla.