Mikään ei piristä niinku Paramore, myönnetään. Heräsin aivan uskomattomaan vitutukseen, menin myös nukkumaan samassa mielentilassa. Tosin olin niin väsynyt, että kun sain Temsun vietyä kotiin menin suihkuun ja sieltä saman tien sänkyyn ja nukahdin. En kerennyt rypeä siinä ah niin ihassa vihassa. Koulupäiväkin oli taas niin turha, etten enää edes ihmettele miksei mulla sitä motivaatiota ole aikoihin ollut. "Tässä ois teille tämmösiä tehtäviä niin tehkää nää ja lähtekää menee" no, lähdin aika pitkälti vaan "menee". Nyt, kun pääsin kotiin, oon tutustunut taas vähän lisää tähän Paramoren uuteen levyyn.
Jos Hayley Williams joskus sairastuu ja ne tarvii jonkun paikkaamaan niin voin mennä...... tosin kaikki fanaattiset Paramore-tytöt vähintään repis mun raajat irti. Mutta fingers crossed! Tällasta olis kuitenkin ihan älyttömän siisti laulaa. Tosin, kun tunnetusti oon aikamoinen synkistelijä, dark and twisted etc. niin mulla lähtis todennäköisesti järki vähintään kuukauden jälkeen tällaseen pomppumusaan. Mutta sillon tällöin ois siisti soitella vähän no siiiiir, no I don't wanna be the blame, not anymore..
Next time you point a finger I might have to bend it back
or break it, break it off
Onneks Jaakko tulee kohta mun kanssa tekemään ruokaa. Sitten, kun Aki tulee koulusta ja äiti töistä eli saadaan käyttöön Ullan pösö, lähdetään jakamaan meidän ilosanomaa. Tää ilosanoma muuten piristi oikein mainiosti, kun huomasin koulun seinältä saman, hyvä Jaakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti