Sinä olet minä

En tiedä oonko tulossa vanhaksi vai suostunko vaan viimein myöntämään, että rennot kotona lössöily- ja nössöilyperjantait on aivan okei. 20 pellillisen jälkeen minipizzoja - joista kaikkien yllätykseksi en syönyt yhtäkään -, Jenni Vartiaisen tuotannon ja syvällisten lyriikoiden merkitys -keskustelun jälkeen äitin kanssa oon varsin tyytyväinen mun tylsään perjantaihin. Koska mun mittapuulla se ei ollut tylsä ollenkaan. Kreisibailaus ei oo mun juttu vaikka aika monen muun se tuntuu olevan. Ois siistiä olla kreisibailaajakin joskus. Ehkä mä löydän näiden väliltä jonkun hyvän tasapainon, kreisibailaan lauantai-iltaisin ja muuten lössöilen ja nössöilen joko kotona tai muiden nurkissa. Muiden nurkissa lössöily se vaan on maailman mukavinta hommaa.
Mun piti mennä tänään ajoissa nukkumaan. Musiikinkuuntelu vaan kummasti aina venähtää ja sitten tuun tänne loruilemaan.. ja löysin taas liian monta kuvaa, joista haluaisin tehdä bannerin tänne. Vihaan muuten sitä tunnetta, kun menee yksin nukkumaan liian myöhään sen jälkeen, kun on tylsistyttänyt itsensä nukahtamispisteeseen. Kuten tietokoneella turhaan roikkuminen aamuun asti ja siinäpähän sitten kömpii tyhjään huoneeseen kylmään sänkyyn kaikessa tylsyydessään. Haikea olo on mulla. Kovin on.

Huomenna on mun vapaapäivä pizzojen leipomisesta ja lähden Tarun kanssa pyörimään toivottavasti ei kovin sateiseen Jyväskylään. Taru on ihana ja Jyväskylä on ihana ja ihanaa olla ihanan Tarun kanssa ihanassa Jyväskylässä. Ihana Jyväskylä houkuttelee asukkaakseen sunnuntaina, kun käydään ihanan Juskan kanssa kahdessa asuntonäytössä. Vapaudenkadulla saattaa olla jotain hienoa ja upeaa ja etulyöntiasema.

Sinä olet minä enemmän kuin kukaan. Kun sä lähdet maailmasta, tulen silloin mukaan.
Sinutta oon tyhjyys. Sinutta oon vaan lintu siivetön tai kala kuivan maan.
Olet mulle autuus ainutlaatuisin. Vierelläsi kuljen minne menetkin.
Sinä olet minä.