10. toukokuuta 2010

This is what letting go looks like

Musiikin kuuntelu on varmaan paras ja rentouttavin asia maailmassa. Oikeessa mielentilassa just oikeanlaista musiikkia.. ihan käsittämätön olo. Ihan kuin olisin jossain transsissa, ihan toisessa maailmassa, omassa maailmassa jossa saan elää vaan sitä musiikin maalaamaa ja värittämää maailmaa enkä omaa stressaavaa ja ylikiemuraista ja dramaattista elämää. Silmät kiinni ja kaikki paska katoaa, mun mielestä se on ihanan helppoa. Ei voi muuta kun hymyillä. Se on varmaan mun bravuuri, että puen kesämekon päälle, laitan musat täysille ja tanssin ympäri taloa niin kauan että tulee hyvä mieli. Se todella toimii. Teen sitä tässä parhaillaan, seison ja tanssahtelen, laulan ja kirjoitan yhtä aikaa. Oon monitoiminainen uudessa seilorimekossa.

Mä en jaksa olla surullinen tai murehtia. En halua miettiä asioita puhki ja stressaantua asioista, joista ei tarvitse eikä kukaan halua stressata. Tai asioista, jotka ei ole todellakaan vaivan arvoisia stressattavaksi. Mun kuulemma pitäis stressata pääsykokeista, jotka on kahden viikon päästä enkä oo lukenut materiaaleja kertaakaan, mutta en oo ihan varma haluanko (vielä) yliopistoon. Mulla on kyllä aikaa. Saa nähdä miten käy.Olin viime viikon töissä Joutsassa ja viikonlopun kotona ja Helsingissä. Helsinki on hyvin stressaava kaupunki, liikaa ihmisiä, liikaa taloja, liikaa autoja, liikaa likaa, liikaa kaikkea ja liian kapeita katuja. Mutta on se kauniskin, en vaan kestä sitä viikonloppua kauempaa. Mutta Wäiski oli tosi hieno keikkapaikka ja keikatkin oikein hyviä. Ja Inan ja Onnin kämppä on edelleen viihtyisin ja söpöin koti, jossa olen kyläillyt.

Rakastan muuten myös valokuvien katselua. Oon elänyt aika kivan elämän.

Ei kommentteja: