6. syyskuuta 2010

I can't make real life as good as television


Mä aina mietin, keitä ne ihmiset on kaikissa niissä hienoissa kuvissa. Niiden kuvien tytöt on nättejä ja pukeutuu ihanasti ja niissä paistaa aina aurinko. Tytöissä ja kuvissa. Ne vaikuttaa virheettömiltä. Niistä tulee joko aivan mahdottoman hyvälle tuulelle tai kerrassaan masentuu. Nyt oon puolivälissä. Onhan nekin vain ihmisiä. Tuntuu muutenkin, että oon jo hetken ollut asioiden välissä enkä osaa sanoa minkä tai missä tai miksi. Kokopäiväinen hämmennyksen tila, niin sitä voi kai parhaiten kuvailla. Kuulostaapas hölmöltä, mutta niin on mun olokin. Tosin se voi johtua siitäkin, että mun elämä on lähiaikoina ollut aika lailla ylläolevan kuvan kaltaista. Mitäköhän sitä..

People who make us happy are never the people you expect.

Ei kommentteja: