Come on skinny love just last the year

Sweet complaining day. Ensi töikseni valitan siitä, etten oo nähnyt mun tyttöjä tänään enkä siis ole päässyt kokemaan sitä valittamisen juhlaa, jota edelliset kaks joulukuun yhdeksättä on olleet. Riikan kanssa sentään vaihdettiin yhdet valitustekstarit. Hassua, että aina tää päivä joka aikoinaan sovittiin olevan maailman ärsyttävin päivä, jona vaan valitetaan, ei oo koskaan huono. Aloitin aamun onnittelemalla Jesperiä, joka on edelleen kultapoju. Ei Jesperiä voi kun halata, kun sen näkee. Siitä tulee hyvä mieli. Töissä oli kiireinen päivä ja tuntu, että oon kerrankin tehnyt jotain. Tulin kotiin ja makasin sohvalla, selasin Jelmun/Lutakon 20-vuotis kirjan ja se on mahtava, kävin Venetsiassa nauttimassa seurasta ja herkullisesta pitsasta ja kävin Nikolla katsomassa vähän Donnie Darkoa. Päivä päättyi pitkään kävelyyn ja syvällisiin puheisiin Ilkan kanssa. Kaikin puolin loistava päivä siis. Tuntuu jo melkein pahalta keksiä jotain valitettavaa. Mut ainahan voin surkutella omaa saamattomuuttani, olkoon se tän suloisen valituksen_ylistyksen_päivän_suurin_valituksen_aihe. Kiitos.

Ja voi että mulla tuli ikävä lukioaikoja ja tyttöjä ja kahviossa istumista kun luin viime vuoden valitussatoa. Mää tytöt rakastan teitä hirmuisesti. Bon Iveria myös, siihen on hyvä lopettaa tää hieno päivä. Hyvää (t)yötä!