Mä yllätän olemalla vähemmän punk nyt. Mut Asa ja Atmosphere osaa kyllä hommansa. En mä pysty istumaan paikallani kun kuuntelen tätä! Kiitos tästä ja kaakaosta ja olemassaolosta.
Musta on siistiä miten paljon ihmiset voi saada toisistaan vaikka ne ois aivan eri maailmoista. Vaikka ei edes etsimällä löytyis mitään yhteistä, on silti jotain mikä sitoo ja vahvasti. Aina kun alan miettiä sitä, en voi kun nostella käsiä, jotkut ihmiset on vaan niin mahtavia ettei siihen tarvi mitään sen kummempaa. Kunhan on vaan olemassa. Vitsi mä tykkään mun ihmisistä, uusista ja vanhoista. Keep 'em coming!
When life gives you lemons, you paint that shit gold
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti