Mun tatuointikuume lähtee käsistä kohta. Opiskelin ranskaa kunnolla tänään. Je crois je vais survivre! (Jos joku huomaa, että kirjotin väärin niin älkää huomauttako, mulla on hyvä päivä tänään.)
Haluisin sellasen kesäisen sadepäivän, jona ei ois kuitenkaan kylmä vaan vois istua terassilla ja päntätä noita kieliä ulkona ja samalla kuunnella kun sade ropisee.
Pakko myöntää näin talvenrakastajanakin, että oon jo kyllästynyt järjettömiin kinoksiin.
Toivottavasti tää mun lukuinto ei jää vaan tähän yhteen päivään.
Saan varmaan silmälasit.
Oon vakavasti sitä mieltä, että musta tulee valas.
Soitan kyllä kohta Tarulle ja käsken sen pakottamaan mut ulos.
Tai sitten soitan joku toinen päivä.
Tatsaideat vaan surisee päässä, jäikö mun ranskan lukemiset tältä päivältä sittenkin tähän.. kylkeen, jalkapöytiin, käsivarsiin, kaulaan. Kaikkialle.
Musta on ikävää, kun mun ei tarvitse poistua kotoa minnekään. Ja en oikein kerkeä poistua. Ehkä alan käymään koululla syömässä. Oon nimittäin ollut maanantain ja tiistain pelkät pikkuhousut jalassa kotona, koska ei mun oo tarvinnut tehdä yhtään mitään. Neljän maissa oon kuitenkin pukenut päälle, kun Jukka ja Aki tulee kotiin.
En ees tiedä haluanko skarpata, haaveilu ja laiskuus sopii mulle. Hunajainen tee ja Oscarit kasilta myös.
Ps. Luulin, että jaksaisin keksiä jotain tosi mielenkiintoisia tunnisteita näihin jorinoihin mutta oon siihenkin liian laiska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti