Tyttömusafiilistelyt (ja tatskakuumotukset). Oon alkanut miettimään, onko okei että vietän vapaa-aikani unelmoiden ja haaveillen jostain, mitä en välttämättä edes halua saavuttaa? Mutta voi kuinka usein mietinkään miten siistiä ois kohdata niitä asioita. Oon vaan niin ääliö, että en tartu useinkaan tilaisuuteen ja jos tartun, se on väärä tai mitätön. Unelmointi ok, tilaisuuteen tarttuminen under maintenance. Parhaat unelmointitunnelmanvirittäjät: tyttömusa, naisartistit, Greyn Anatomia, kesä, sade, ukkonen, leikekirja. Mulla on ikävä mun leikekirjaa ja kaikkea sitä näpertämistä sen kanssa. En puhu kenellekään joten on varsin ymmärrettävää, että ikävöin mun juttukaveria.
Juska pääsee kohta töistä ja meen avautumaan mun unelmoinnista sille. Yleensä se nauraa vaan, semmosta hyväntahtoista voi-kun-olet-hupsu -naurua, mä virnistän, se hymyilee, mä hymyilen ja peitän kasvoni kuten tavallista, se halaa mua, mä halaan takaisin, se sanoo, että oon söpö ja mä vastaan "ite oot".
Onneks mun ei tarvitse unelmoida enää Endstandista. Tänään räjähtää.
2 kommenttia:
minäkin olen unelmoijja. on typerää herätä siihen, että aina vaan puhuu siitä mahtavasta mitä tulee tekemään ja vähemmän siitä mitä on oikeasti saanut tehtyä. haluan ruveta enemmän tekemään kaikkea huikeaa mistä unelm0in.
niinpä, sanoista tekoihin vaan niin pääsee jo pitkälle.
Lähetä kommentti